Olgan blogi

30.8.2006-30.6.2009

2009-06-30T15:42:00.004+03:00

Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajoilla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.
-Eino Leino-

Kummallisuuksia

2009-06-16T20:22:00.002+03:00

Käytiin iltapäivällä Olgan kans noin 40 minuutin lenkillä ja koiruus ei jaksanut kävellä. Ilma oli ihan ok, et ei ollu tukalan kuuma, mut puolessa välissä lenkkiä Olga laitto pitkäkseen varjoon ja ei sitä ihan hevillä siitä ylös saanut. Palautuminen lenkistä kesti reippaan tunnin. En mä ole kovin pitkiä lenkkejä Olgan kanssa tehnytkään toviin, mutta kyllä vajaan tunnin lenkit on vielä menny ihan hyvin.
Äsken oli iltapala aika ja jäi nappulat syömättä. Olga tuli kyllä katsomaan kun mä laitoin ruuan valmiiksi, mutta muutaman suupalan jälkeen neiti tuli olkkariin nukkumaan. Vartin odottelin, et josko ois sapuska maistunut, mutta kuppiin jäi. Kokeillaan aamulla uudestaan, et maistusko pöperö vai ei. Täysin uus kokemus tässä taloudessa, kun normaalisti Olga vois syödä vaikka koko ajan ja ihan mitä sapuskaa vaan.

Kuonokoppa

2009-06-15T14:10:00.005+03:00

Tässäpä teille tyylikäs kuva mun käsivarresta ja uskokaa huviksenne et on kipee. Syyllinen on Olga koiranen ja auto, joka sattu tulemaan aamulenkillä vastaan. Olga rähisee taas kaikelle mikä liikkuu ja se ei riitä vaan sen jälkeen pitää käydä mun päälle. Yleensä se lähinnä hyppii ja haukkuu, mutta nyt se on useamman kerran ottanut mun käsivarren suuhun. Ei se pure, mutta ottaa kiinni ja onhan tolla niin paljon voimia et jälki on tuollasta.
Ensiavuksi hommasin Olgalle kuonokopan. Vielä ei olla sen kanssa käyty lenkillä, mutta kohta olis tarkotus mennä. Ja eihän se yks kuonokoppa vielä ongelmaa ratkaise mihinkään suuntaan, joten tässä ollaan nyt soiteltu apua kokeneemmilta koirankouluttajilta. Tällainen käytös ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää ja sen täytyy loppua, vaihtoehtoja ei ole.

P.S Koppa oli positiivinen kokemus. Olga ei kopasta juurikaan välittänyt. Hieman piti päätä hinkata minun jalkaa vasten kun neiti huomasi, ettei pystykkään nuolemaan ihmisten pihalle nakkelemia jäätelöpapereita. Rähinöitä tuli jonkin verran, mutta mä en reagoinut niihin mitenkään. Seisoin vaan paikallani ja käänsin koiralle selän niin aika lyhkäseen loppu rähinät. Kerran Olga hyppäs minua vasten ja siihen tarvittiin kulman takaa "yllätyshyökkäyksen" tehnyt traktori, muutoin piski ei edes pomppinut.
Ja sain vihdoin sen miehen kiinni, jota suositeltiin ja torstaina ajan piskilöisen kanssa hänen tykö käymään.

Uimapaikka

2009-06-08T11:40:00.002+03:00

Käytiin Olgan kanssa tänä aamuna Santalahdessa kiertämässä luontopolku. Siellä oli polun varressa miehiä kunnostamassa pitkospuita ja portaita ja Olga sai rapsutuksia. Välillä oli vaan aika vaikea kävellä kun vanhat pitkospuut oli jo otettu pois, mutta uusia ei ollu vielä tehty. Kengät ei kastunu, mutta vaihtoehtoreittejä jouduttiin hieman kulkemaan.

Minulla oli uusi objektiivi mukana, mutta lintuja ei juuri näkynyt, mikä saattoi johtua työmiesten moottorisahoista. Ihan kivoja kuvia tuolla linssillä saa, mutta täytyy vielä kokeilla, mihin kaikkeen sen kanssa pystyy.

Tuossa alimmaisessa kuvassa on meidän tuleva uimapaikka. Kun seuraavat rantakelit tulee, niin me mennään Olgan kanssa tuonne viettämään kesäpäivää. Siellä on puita, joten Olga saa makoilla varjossa, jos haluaa ja ranta on hyvä, joten minäkin pääsen kahlailemaan ja uimaan koiran kanssa. Useat koiraystävälliset rannat ovat niin kivikkoisia, että ei sinne viitsi itse mennä ollenkaan. Kuvittelisi, etä kellään ei ole mitään sitä vastaan, että tuolla on koiran kanssa, kun se ei ole yleinen uimaranta.

Uusi ruoka

2009-06-04T11:05:00.002+03:00

Mä en vielä osaa sanoa, että sopiiko tämä uusi ruoka Olgalle vai ei. Se nappula on paljon kevyempää, kun aikaisemmat ruuat ja sitä saa laittaa entisen 1,5 mittakupin sijasta 2,5 mitallista jotta grammamäärä tulee täyteen. Hyvin se maistuu ja nappula on hieman isompaa kun ne "rouheet" mitä olen Olgalle viime kuukausien aikana syöttänyt. Jätökset on aika isoja, mutta näyttää, haisee ja tuntuu hyvältä. Maha kurisee välillä, mutta hajuhaittoja on ollut huomattavasti vähemmän.

Hieman on neidillä ollut huono olo viime päivinä ja en ole varma että johtuuko se mahakivuista vai liiasta lämmöstä. Mun asunnossa on noin 23astetta lämmintä ja se on liikaa meille molemmille. Patterit ovat olleet kiinni jo kuukausia ja ikkunat on auki yötä päivää. Tiistaina ostin olohuoneen nurkkaan pöytätuulettimen ja sen edessä Olga makoilee. Olen myös laittanut sälekaihtimet kiinni aina kun aurinko paistaa sisälle, vaikkakin sitä tapahtuu vain hetkellisesti auringon noustessa. Vanhan talon ongelmia, kesällä kuuma ja talvella kylmä, mutta siihen on vain sopeuduttava. Olgaa helpottaisi myös se, että neiti tiputtais sen talviturkkinsa pois. Mä olen harjannu ja nyppiny ja tehny vaikka mitä, mutta karvat pysyy kiinni koirassa kun täi tervassa.

Paha sana!

2009-06-01T16:00:00.003+03:00

Pääsi pari pahaa sanaa, kun tulin äsken kotia. Olkkarin matolla oli kahdet isot oksennukset. Ei ne oksennukset sinänsä haittaa ja maton peseminenkin menee jo rutiinilla, mutta koiruus on taas kipiä. Tai eihän se varsinaisesti ole ollut terve pitkiin aikoihin, mutta parempana aina välillä. Mä vähän luulen, että Olgalla on ollut sellainen mahakipukohtaus mun työpäivän aikana. Molemmat oksennukset sisälsi langanpätkiä ja koirankarvaa niin paljon, että Olga on luultavasti ahminut kaiken mitä on vaan löytänyt, myös vesikuppi oli aivan tyhjä.
Välillä käy mielessä, et joko tässä pitäs antaa kokonaan periksi. Silloin kun mä koiran hankkimista suunnittelin, niin mä päätin, että minun itsekkyyden takia ei yhdenkään eläimen tarvi kärsiä. Mutta missä menee se raja? Parempi sairaalle koiralle lopetus liian aikaisin, kuin liian myöhään, mutta en mä haluais hyvää koiraa turhaan piikille viedä. Tämä uusi ruoka voi olla se joka sopii Olgalle ja kaikki ongelmat häviää sen myötä tai sitten me vielä vuodenkin päästä ollaan tässä samassa pisteessä, samojen ongelmien kanssa. Tämä taitaa olla yksi niistä päätöksistä, jota ei koskaan haluais tehä, mutta joka on pakko. Toivottavasti mä osaan vaan valita oikein.

Kesä kuulumisia

2009-06-01T13:44:00.002+03:00

Minä piipahdin viime viikolla Venäjällä ja Olga vietti sen aikaa täysihoidossa Vantaalla. Venäjää en juuri ehtinyt nähdä, muuten kuin bussin ikkunasta, sillä reissu oli lyhyt ja töitä oli paljon. Tämä viikko pitäisi vielä jaksaa käydä töissä ja sitten alkaa loma.

Olga on nyt syönyt ihan marketin nappulaa ja se ei sovi tuolle koiruudelle ollenkaan. Tilasin netistä Davies merkkisiä nappuloita ja niitä syödään nyt ainakin kuukauden päivät ja jos sen jälkeen tuntuu, että ne eivät sovi, niin sitten mä annan periksi nappuloiden suhteen. Olgan lääkärin kanssa jo puhuttiinkin asiasta ja hän oli samaa mieltä. Turhaan mä syötä tuolle valmisruokaa jos ne ei vaan sovi. Voihan tuolla koiralla olla yliherkkyyttä myös säilöntäaineita yms. kohtaan. Mutta ainakin yksi säkki (mielellään kaksi) syödään nyt tätä uutta ruokaa ja pidetään peukkuja.

Olga on voinu ihan ok. Autossa ollessaan se on nyt oksennellu ja se on ihan uutta meille. En tiedä et mistä se johtuu, kuumuudesta vai jostain muusta. Ilmat on ollut aika lämpösiä nyt ja lenkit me on pyritty tekemään aikasin aamulla ja myöhään illalla, jotta Olgan olis kivempi liikkua. Siltikin tuntuu, että koiruus menee turhan veteläksi lenkkien jälkeen, vaikka on aina vettä mukana ja mereen pääsee välillä pulaamaan.

Pinkki paussi

2009-05-17T14:52:00.004+03:00

Aamu alkoi vähän huonoissa tunnelmissa, mutta eihän sitä voi koko päivää mököttää, varsinkaan kun kyseessä on viikon ainoa vapaapäivä. Me päätettiin Olgan kanssa pitää pinkki paussi eli lähdettiin Sapokkaan kuvaamaan kirsikankukkia. Olga osallistui päätöksentekoon istumalla eteisessä ja tuijottamalla ulko-ovea.

Ja tässä näitä kirsikankukkia nyt olis..

Pinkin paussin kuvauskohteisiin kelpasi myös tämä dahurianalppiruusu.

Tämän kukan nimeä en tiedä, mutta väri on oikea.

Ja tässä kuvassa ei ole mitään pinkkiä, mutta en ole ennen tajunut minkälaisia "petoja" siellä Sapokassa asustaa. Kuva ei ole järin hyvä, mutta kalojen kuvaaminen veden pinnalta ei ole kovin tuottoisaa puuhaa. Sapokan vesipuisto oli aikaisemin saastunut ja rehevöitynyt lääseikkö, joka on kunostettu nykyiseen kuntoonsa 90-luvun alussa. Aikaisemmissa postauksissani on kuvia Sapokan vesiputouksesta. Merestä pumpataan vettä tähän rakennettuun putoukseen, jotta vesi Sapokan lahdessa vaihtuu ja pysyy puhtaana. Näitä kuvassa olevia karppeja on istutettu lahteen, jotta ne omalta osaltaan pitävät huolta veden puhtaudesta.
Isoja olivat ja onneksi Olga ei nähnyt niitä, sillä muuten me oltaisiin molemmat käyty uimasilla. (Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla kuvaa.)

Allergiat ois riittäny..

2009-05-17T09:32:00.002+03:00

Mä olen ajatellut ja toivonut, että ne Olgan mahakipukohtaukset olis ollut sen giardian aiheuttamia ja jo pois päiväjärjestyksestä. Eilen illalla Olga kuitenkin sai kohtauksen ja tänä aamuna toisen. Nämä molemmat kohtaukset oli hieman lievempiä kun "normaalisti" koska maha ei turvonnut. Minulla oli koko ajan sellainen olo, että Olgan kurkussa on jotain ylimäärästä. Olga nieleskeli todella pakonomaisesti miltein koko kohtauksen ajan ja kako välillä kurkkuaan. Tällä kertaa ei olut pölyä ja koirankarvoja nurkat pullollaan niin Olga ahmi vettä, mun piti ottaa vesikuppi pois koska neiti ois tyhjentäny meren jos ois voinu. Nyt Olga makaa tuolla olkkarissa ja kuolaa ja läähättää. Huomenna soitan eläinlääkärille, taas.
Olen aika monesti vitsillä sanonu, et toi koira vie mut konkurssiin. Pikkuhiljaa tuo huono vitsi rupeaa vaan tuntumaan liian todelta. Perjantaina oli palkkapäivä ja äsken makselin Olgan lääkärilaskut ja vakuutusmaksut pois muiden laskujen ohella, niin tili näyttää nyt kyllä aika tyhjältä. Jos tässä tulee uusia eläinlääkärimaksuja niin täytyy pyytää reilusti maksuaikaa, et lomarahat ehtii tulla, muuten me molemmat eletään loppu kuukausi pyhällä hengellä kun kauraryynitkin on kaapista loppu.

Allergiat

2009-05-15T17:16:00.002+03:00

Nyt on eläinlääkärin kanssa käyty Olgan testitulokset läpi ja löytyihän sieltä allergioita. Olga on allerginen ainakin seuraaville heinille ja puille:

nata
niittynurmikka
karvamesiheinä
koiranheinä
tuoksukki
heinäratamo
nokkonen
pujo
leppä
saarni
poppeli
tammi

Näille allergioille ei tässä vaiheessa tehdä mitään. Tilannetta seurataan tämä kevät ja keskustellaan lisää aiheesta jos tarvetta ilmenee. Olgan vaivathan ei ole tällaisiin allergioihin viitanneet vaan nimenomaan ruoka-aine allergioihin.

Ruoka-aineista ainakin seuraavat aiheuttavat oireita Olgalle:

nauta
kanamuna
maito
ohra
merilevä
kala
herne

Maito kattaa kaikki maitotuotteet mitä olemassa on ja kalalla tarkoitetaan kaikkia kaloja ja mereneläviä mitä kuvitella saattaa. Nythän Olga syö nappulaa jossa proteiininlähteenä on lohi, joten turha on ihmetellä miksi koiran maha murisee vaikka se syö allergisille tarkoitettua nappulaa. Varastopunkille Olga ei ole allerginen (onneksi!) ja testissä oli monta sellaista ruoka-ainetta mukana jotka Olgalle sopii, joten uskon että löydän uuden nappulasapuskan tuolle koiruudelle.

Myös seuraavat asiat aiheuttavat oireita Olgassa:

kapokki (luonnon materiaali jota käytetään mm. täytteenä tyynyissä)
tupakansavu
hevonen
fusarium
pullularia
curvularia
bermuda grass smut
johnson grass smut (nämä 5 kummallista juttua on erilaisia homeita/sieniä/kasvitauteja)
penicillium (home, josta valmistetaan penisiliiniä)
pölypunkki

Noi sienet ja homeet on aika erikoisia allergioita, mutta täytyy vaan katella et Olga ei pörrää paikoissa missä on sairaita kasveja. Siitä taitaa olla puoltoista vuotta kun kuljettiin eräällä pellolla Olgan kans ja mä ihmettelin kovasti et mikä sitä viljaa vaivaa kun se on ihan "noen" peitossa. Netistä etsin sen taudin silloin ja toi bermudan grass smut näyttää ihan samanlaiselta kuin se. Smut muuten tarkoittaa nokea suomeksi.

Penisiliiniä täytyy myös vältellä, mutta sen ei pitäis olla ongelma. Nykyään on niin monia muitakin antibiootteja tarjolla, että kaikki mahdolliset tulevat tulehdukset saadaan varmasti taltutettua myös ilman penisiliiniä.

Inhottavin kaikista edellä listatuista allergisoivista jutuista on ehdottomasti tuo pölypunkki. Pölypunkkeja ei voi kokonaan poistaa mistään ja Olga tulee olemaan tekemisissä niiden kanssa koko lopun elämänsä. Lääkäri suositteli tiuhempaa siivoamista ja talvella Olgan pedin "pakastamista" aina välillä jotta pölypunkin kuolee. Myös sohvat ja sängyt on tästä eteenpäin ehdottomasti kiellettyjä paikkoja Olgalle. Sohvalle Olga kiipeää joskus öisin nukkumaan, mutta se on helppo estää jos laittaa vaikka jakkaran sohvalle niin sinne ei mahdu. Sängyssä Olga nukkuu jos on kovin kylmä ja nyt on jo niin lämmintä, että Olga ei minun vieressä viihdy. Kun koiruus on yksin kotona niin silloin se nukkuu aina sängyn päällä ja jotenkin se on tästä eteenpäin estettävä.

Katsellaan nyt miten tässä käy. Uutta ruokaa olen jo netistä etsiskellyt, mutta vielä en ole hyvää löytänyt. Närästyslääkettä lääkäri myös määräsi ja viikon päästä lupasin soitella ja kertoa meidän kuulumiset. Toivottavasti Olgan toipuminen alkaa tästä ja suuremmilta ongelmilta vältytään.

Ihan mahdoton!

2009-05-14T14:34:00.003+03:00

Ihan mahdoton toi piski! Se sai tänä aamuna miltein jokaisen vastaan tulevaa autoa kohalla kammottavat rähinäkohtaukset. Ja ei riittänyt et ois haukkunu vaan sen linja-auton vaan piti haukkua sen jälkeen tulevat henkilöautotkin. Sattuneesta syystä lenkki jäi todella lyhkäseksi.
Olgalla on nyt maha tosi kipiä, et sen takia se kai rähiseekin. Piti käydä ihan vessassa kuuntelemassa et onko naapurilla pyykkikone päällä vai onko toi oikeesti Olgan maha joka kurisee. Närästyslääkkeistä ei näytä olevan hyötyä vaikka olen niitä jo muutaman päivän syöttänyt. Tuossa se nyt makaa ja läähättää, ei ole koirallakaan hirvesti haluja lenkkeillä.
Huomenna menen aamupäivällä kuulemaan ne allergiatestien tulokset, et josko sieltä selviäis jotain. Tai selviäähän siellä väkisinkin jotain, eli Olga on allerginen testatuille aineille tai ei ole ja joko kyseisiä aineita vältellään tai sitten toi eläin ei syö muita kun niitä testattuja juttuja. Toivottavasti Olga ei kuitenkaan olis niille varastopunkeille allerginen, kun silloin loppuu nappuloitten syönti. En minä kovin ahkerasti kokkaa edes itselle niin en minä halua kokata koirallekkaan ja tähän asuntoon ei kyllä mahdu kovin isoa arkkupakastinta ruokien säylytykseen, eikä mulla ole edes rahaa sellaisen ostoon. Mutta huomenna tiedetään, joten mietitään asioita vasta sitten.

Kuulumisia

2009-05-12T12:57:00.002+03:00

Me ollaan Olgan kans lähinnä lenkkeilty viime aikoina. On ollut niin kivat ilmat, että useampi tunti on saattanut hurahtaa kun ollaan tutkittu kevätkukkia ympäri saarta. Uimaan Olga ei ole vieläkään oppinut, mutta aina tilaisuuden tullen neiti menee kyllä kahlaamaan.

Allergiatestistä ei ole vielä kuulunut mitään, mutta ajattelin kysellä tulosten perään kunhan lääkäri ehtii vastata puhelimeen. Tulosten piti tulla parin kolmen viikon kuluessa ja nyt olisi se kolme viikkoa kulunut.
Olgan maha on välillä hyvässä kunnossa ja välillä ei. Koitin hieman suurentaa Olgan ruoka-annosten kokoa, mutta koiruuden maha ei sitä kestänyt vaan meni heti kuralle. Nappula määrä on siis edelleen sama kun aikaisemminkin, joten painonnousua on turha odotella. Mahan kunto vaikuttaa suoraan siihen miten Olga käyttäytyy lenkeillä. Jos maha on kipeä, niin Olga paljon herkemmin räyhää autoille ja muille vastaan tuleville asioille. Silloin kun maha on ihan kunnossa niin Olga ei juurikaan reagoi toisiin koiriin tai pyöräiliöihin. Autoille Olga saattaa silloin tällöin haukahdella, mutta se on aika kaukana siitä rähinästä mitä se on joskus ollut. Ihan lenkkeilynkin kannalta olisi kiva saada pian tuon elukan maha kuntoon.

Kukkia kuvaamassa

2009-05-02T15:57:00.006+03:00

Käytiin Olgan kanssa aamulla tunnin lenkillä. Sillä reissula olisi ollut niin paljon kuvattavaa, että iltapäivällä piti tehdä sama lenkki uudelleen kameran kera. Muutama ylimääräinen mutka tuli myös tehtyä, joten aikaa kului tuplaten se mitä aamulla. Kenties pitäisi perustaa oma blogi kuvausreissujen tuotoksille, mutta Olga on aina mukana, joten sopii ne kuvat tähänkin blogiin. Tässä tätä kuvasaastetta meidän lenkin varrelta nyt tulee..
Reissu alotettiin kiipeämällä Haukkavuoren näkötornille. Portaita pitkin ylös ja ajotietä pitkin alas. Luultavasti Olga tulisi alaskin niitä portaita pitkin ihan nätisti, mutta ne ovat niin pitkät että en ole koittanut.

Näkötornilta matka jatkui Fuksinpuistoon ja siellä kuvasin jouluruusua. Kyltissä tosin luki, että tillipioni, mutta ei tuo sellainen ole.

Narsisseja Fuksinpuistossa.

Sapokan vesipuiston vesiputous.

Vesiputous hieman lähempää kuvattuna.

Myös vuorenkilpi kukkii jo.

Tämän kasvin nimeä en tiedä, mutta minulle siitä tulee mieleen hyasintti, että olisikos se joku sukulainen.

Jouluruusu kukkii kauniisti myös Sapokassa.

Olga löysi Sapokasta oman pienen vesiputouksen ja minulla oli työ ja tuska saada koira jatkamaan matkaa. Olgan mielestä kaikki se pulppuava vesi olisi pitänyt ehtiä juoda.

Sapokan narsissit ovat hieman toista sorttia kun Fuksinpuiston narsissit.

Sapokassa olisi ollut jäätelökioski auki, mutta minulla ei ollut rahaa koska aamulla se kioski oli vielä kiinni ja ajattelin sen olevan kiinni koko päivän. Jätski olisi kyllä maistunut, mutta pääasia että Olga sai vilvotella. Olgan kahlauskuvat on aina tällaisia, missä se seisoo pylly pystyssä kun syvemmälle ei uskalla mennä. Kuvan ylälaidasta näkee myös sen, että veneet ovat palanneet talviteloiltaan.

Viimeinen kuvauskohde oli tämä tulppaani erään omakotitalon seinustalla.

Mukavaa oli ja huomenna uudelleen.

Hyvää vappua!

2009-05-01T12:41:00.002+03:00

En ole toviin nyt kirjoitellu, kun on ollu niin paljon muuta tekemistä. Töissä on meneillään viimeiset viikot ennen kesälomaa ja mitä enempi ehdin tehdä töitä valmiiksi nyt keväällä niin sen parempi syksyä ajatellen. Silloin kun en ole töissä, me ollaan lenkkeilty Olgan kanssa. Ilmat suosii ja jos ei tee mieli kökkiä sisällä niin silloin on parempi mennä pihalle.

Katariinassa on sellainen pieni saari johon menee metalliritilästä tehty silta. Useamman kerran olen Olgalle ehdottanu, et josko käytäs siellä saarella kääntymässä, mutta ei ole neiti suostunut ylittämään sitä siltaa. Kun tassu on koskenut ritilää niin välittömästi on mennyt pakki päälle. Siitä taitaa nyt olla viikko kun käveltiin sen saaren ohi ja Olga itse halus käydä siellä saarella. Ei tuntunut ritilä enää ollenkaan pahalta tassujen alla kun piski itse sai tehdä aloitteen saarelle menemiseen. Sen jälkeen ollaan käyty siellä joka kerta, jotta se ritilä tulee tutummaksi.
Olgalla on aika lämmin auringossa kävellessä ja meressä kahlaaminen on tullut taas osaksi meidän lenkkejä. Karvaakin tolla eläimellä on todella paljon ja olen koittanut sitä harjailla pois, mutta vielä ei ole karvanlähtö kunnolla alkanut.
Mukavaa kevättä kaikille! Minä kirjoittelen kuulumisia aina kun jaksan koneella istuskella.

Sulotuoksuja

2009-04-20T15:51:00.004+03:00

Käytin ruokatunnilla Olgan siellä eläinlääkärissä ja nätisti antoi neiti ottaa verta vaikka sitä tarvittiin aika paljon. Testien tulokset tulee noin kolmen viikon kuluttua, et niistä ei vielä sen enempää. Olga kävi myös vaakalla ja painoi vain 37kg eli painoa saa tulla vielä reilusti lisää. Olgalla ei varmaan ole mitään sitä vastaan, jos ruoka-annosta taas hieman lisätään.

Oltiin jo lähdössä kotia päin kun Olga hinkkas takapuoltaan maata vasten ja sen takia lääkäri halusi vielä tarkistaa koiruuden analirauhaset. No täynnähän ne oli ja lääkäri sano et mä saan tyhjentää ne ite, et opin senkin homman tekemään. Olgalla ei aikaisemmin ole ollut ongelmia anaalirauhasten kanssa ja nytkään en ole nähnyt sen kotona takapuoltaan hinkkaavan mihinkään. Neiti oli onneksi niin fiksu et tajus lääkärille kuitenkin kertoa, et mikä on vialla ja sai heti apua. Eli kumihanskat vaan käteen, häntä ylös ja eikun puristamaan. Tais se eläinlääkäri mainita et kannattaa väistää, mut enhän mä älynnyt et kuinka kovalla paineella ne rauhaset voi tyhjentyä ja sain kaiken sen "ihanan tuoksusen" nesteen rinnuksilleni. Kotona vaihdoin vaatteet ja kävin pesulla, mut tuntuu et mä vieläkin haisen ihan karmeelle. Nyt kuitenkin osaan sen homman tehdä ja kuulemma kannattaa välillä tarkistaa ne rauhaset, sillä ne herkästi tulehtuvat täysinä ja aiheuttavat koiralle tuskasen olon.

Länteistä lääkäri sanoi, et ne on vaan ihon kuivumista ja kutinaa. Neuvo oli ostaa bacibact-voidetta ja laittaa siihen hieman hydrokortisonia sekaan. Voiteen voi levittää silloin kun koiralla on muuta puuhaa niin se ei pääse nuolemaan rasvoja pois. Eli apteekin kautta kotiin ja rasvataan koira aina ennen lenkille lähtöä, niin pitäisi ihon parantua.

Punkki

2009-04-18T18:43:00.003+03:00

Eilen nypin koirasta pois tämän kevään ensimmäisen punkin. Samantien hain apteekista myös punkkikarkotetta. Saapa nähnä kuinka toi koiran iho reagoi siihen aineeseen nyt kun se on muutenkin ollu niin kuiva ja kutiava. Viime syksynä ei ainakaan ollut ongelmia tuosta aineesta, mut saas nähä miten käy.

Läntti osa 2

2009-04-16T18:38:00.003+03:00

Juuri kun ehdin kommentoidan tuota edellistä länttikeskustelua, niin enköhän löytänyt uuden läntin tuosta elukasta. Se on ihan samanlainen kun tuo edellinenkin ja sijaitsee Olgan leuan alla. Jalan läntistä hilseilee iho kuivuuttaan ja leuan läntissä on pieni rupi, kun Olga on sitä rapsutellut.
Nyt pirautin jo eläinlääkärille ja hän neuvoi lisäämään ruuan sekaan apteekista saatavaa Eforion öljyä. Samalla lääkäri myös suositteli, että laitetaan Olgalta verta menemään sinne allergiatesteihin, jotta saadaan edes jotain tietoa tuon elukan allergioista. Ensi viikolla mennään siis antamaan verta ja hyvästellään samalla 150€.

Kevät kuvia

2009-04-16T17:49:00.005+03:00

Niin oli kiva lenkkeillä eilen auringonpaisteessa, että tänään käveltiin sama lenkki ja kameran kanssa. Olga antoi minun kuvata ihan rauhassa ja keskitty itse sillä välin lintujen tarkkailuun. Monen näköstä lintua nähtiin, mutta niistä ei oikein saanu hyviä kuvia. En muista olenko koskaan aikaisemmin nähnyt punarintaa, mutta nyt semmoinen on aikakin bongattu. Netistä piti vielä tarkistaa, että tunnistinhan lajin oikein.

Tässä kuvassa on lumikello.

Keltaisia krookuksia kiven juurella.

Hieman lisää krookuksia ruusupensaassa.

Tätä sinistä kukkaa en nimeltä tunne ja minun kasvikirja on varmaan äidin ja isän kirjahyllyssä koska en sitä mistään löydä. Näitä kuitenkin kasvoi kotona portaiden vieressä kun olin lapsi.

Pääsiäinen

2009-04-15T16:27:00.003+03:00

Kovasti mainostettiin etukäteen, että pääsiäinen on sitten lämmin ja aurinkoinen. Toisin kuitenkin kävi, sillä lämpötila ei juuri noussut 5-7astetta korkeammalle ja aurinko pilkisti vain hieman pilvien raosta yhtenä päivänä. Ilmat oli mitä oli, mutta kivaa meillä oli silti. Lähettiin torstaina mökille ja mökkeiltiin aina maanantaille asti. Piha oli mudassa, joten Olgalle piti antaa lumipesu ja kunnon kuivaus joka kerta kun se tuli sisälle. Tästä syystä koira olikin pitkiä aikoja pihalla vaikka me muut oltiinkin välillä sisällä. Vapaanakin Olga sai siinä pihassa juosta ja ihan kivasti koiruus pysy siinä meidän tykönä. Kerran Olgan piti käydä omalla retkellä, mutta silloinkin se oli koko ajan näkösällä, ei vaan tullut kutsuttaessa luokse. Mitään ihmeellistä me ei tehty koko aikana, käytiin kävelemässä ja saunottiin. Olga ei tosin saunonut, mutta kävi kyllä uimassa. Se haisteli ojan reunalla jonkun eläimen jälkiä ja molskahti sinne ojaan. Sen jälkeen oli niin "raikkaan tuoksuinen" koira, että ehkä senkin olisi ollut hyvä käydä siellä saunassa.

Kovan räkätaudin mä hommasin itselleni tuolta mökiltä ja eilen olin ihan petipotilaana. Eilen ei Olga lenkille päässyt, mutta tänään käytiin Sapokassa kävelemässä töiden jälkeen kun oli niin ihan auringonpaiste. Siinä unohtu kuume ja niistäminen kun ihailtiin krookuksia ja lumikelloja, jotka jo kukki pensaiden juurilla.
Tämä aika vuodesta on yksi parhaista, kun lumi on jo sulanut, kadut lakaistu ja luonto herää. Tähän aikaan haluttais myös haravoida pihaa ja ruohota pensaan juuria, mut eihän mulla ole edes parveketta, saati sitten omaa pihaa. Kenties mä en koskaan saa sitä omaa saarta, mutta josko joskus olis mahdollista asua omakotitalossa niin sekin olis jo jotain. Itseasiassa mä olen jo löytänyt täältä Kotkasta sopivan talon, mutta multa puuttuu 135ooo euroa plus remonttiraha. Taidan ruveta lottoamaan..

Hot spot?

2009-03-26T11:33:00.000+02:00

Olga on tiputellut karvaa aika runsaasti viikon verran (just sopivasti kun imuri on rikki) ja mä olen pitänyt sitä ihan normaalina. Hieman on pistänyt silmään se et koira hilseilee hitusen enempi kun yleensä ja rapsuttaa itseään enempi. Nämä on tällaisia hyvin pieniä asioita joita en ole sen enempää miettinyt tätä aikaisemmin. Aamulla istuttiin tuolla rannalla auringossa kun Olga tarjosi mulle tassua ja huomasin tuon kaljun kohdan. Kotona tutkin länttiä tarkemmin ja se ei ole punainen tai turvonnut, mutta on hieman ärtyneen näköinen. En osaa sanoa, et onko karvat tippunu itekseen vai onko Olga jyrsinyt ne pois. Saattaa tuo olla myös hot spot eli jonkinlainen bakteerien aiheuttama ihotulehdus. Olen aina ajatellut että nuo hot spotit olisivat seurausta kuumasta ja kosteasta. Rapaa on joka paikka pullollaan, joten Olgan jalatkin ovat aina märät kun ulkoa tullaan. Tosin pienintäkään pissalenkkiä ei olla tehty ilman, että koiraa ei olisi kunnolla kuivattu sen jälkeen. Ja siitä syystä voinkin sanoa, että vielä eilen tuota länttiä ei ollut.
Kutina taitaa olla syy tuohon kaljuun kohtaan ja kutinan syy löytynee allergioista. Olga ei ole vieläkään syönyt muuta kuin nappuloita ja nakkeja ja se tarkoittaa sitä, että nakit jätetään nyt pois. Katsotaan paraneeko kutinat vai onko nappulassakin jotain vikaa. Jos läntti ei rupea paranemaan tai se kasvaa, niin sitten käydään lääkärissä, mutta katsotaan nyt rauhassa ensin mitä tapahtuu.

Keväisellä lenkillä

2009-03-22T12:40:00.004+02:00

Lähdettiin Olgan kanssa keväiselle lenkille aamusella ja mukavaa oli. Normaalisti sen lenkin olis kävelly ympäri reippaassa tunnissa. Mulla oli kuitenkin kamera mukana ja piti pysähdellä kuvaamaan ja välillä piti ihan vaan istuskella auringossa, joten se lenkki kesti hieman yli kaks tuntia.

Ihmisiä oli liikkeellä paljon ja lapsia ja koiria juoksenteli vähän joka puolella. Olga käyttäyty tosi hyvin ja lähinnä katseli tohinaa ympärillä. Minusta on kuitenkin mukavampi lenkkeillä viikolla, kun on vähemmän lenkkeilijöitä liikkeellä.

Paljon oli ihmisiä myös jäällä, mutta me ei menty sinne. Jotenkin noi kevät jäät hirvittää sen verran, että jätän ne mielummin väliin kun otan pienintäkään riskiä. Siellä Santalahdessa (käytiin luontopolulla perjantaina) on jo rannassa noussut vesi jään päälle ja joistain kohtaa on jää myös sulanut pois, joten meidän jäällä juoksemiset jäi kahteen kertaan tänä talvena.

Minusta tuntuu, että tuo koira on saanut hieman lihaa luidensa ympärille. Ei ole mikään hirmu hyvä kuva, kun malli päätti katsella variksia mielummin kun mua, mutta kyllä tuosta nyt näkee, ettei kylkiluut enää loista läpi niin kuin hetki sitten.

P.S. Tilaisin pääsiäiseksi samanlaisen kelin kun tänä päivänä on. Aurinkoista ja lämmintä, kiitos!

Tunnustusta

2009-03-20T12:56:00.001+02:00

Kiitos Krisse tunnustuksesta! Loin Olgan blogin aikoinaan koska koin tarvetta kertoa jollekkin tuon otuksen tekemisistä. Aluksi tämä oli myös salasanan takana, koska ei minulla ollut mitään tarvetta kirjoittaa kaikille netissä oleville. En tiedä miksi minä sen salasanan sitten poistin, mutta ihan kiva, että niin tein. Tässä blogissa ei ole mitään kävijälaskuria ja hyvin vähän kommentoidaan näitä kirjoituksiakin, mutta yllättävän paljon tällä blogilla on lukijoita. Monta kertaa on käynyt niin, että olen kertonut jotain juttua ja toinen on sen jo blogista lukenut. Muutaman kerran on miltein vieras ihminen tullut kysymään Olgan vointia kun oli blogista lukenut että on esim. mahavaivoja.
Kahteen paikkaan lähetän tämän tunnustuksen. Ensimmäinen blogi, joka tunnustuksen todella ansaitsee on Armin loki. Armi rotikan touhuille saa välillä nauraa ihan kyyneleet silmissä. L&T:n pojat voi olla toki toista mieltä. Armin lokiin ei voi kommentoida, joten voi olla ettei tämä tunnustus pääse perille, mutta onpahan ainakin laitettu matkaan.
Toinen blogi ei liity mitenkään koiriin, mutta ansaitsee silti tunnustusta. Odessan nukkekoti on yksi kauneimmista mitä olen nähnyt. Kuvia katsellessa ei aina voi olla varma onko kuvattu 1:1 vai 1:12 huoneita. Odessa osaa tehdä todella tarkkoja ja kauniita esineitä nukkekotiinsa.

"Vahinko" nro. 2

2009-03-15T12:21:00.001+02:00

Illalla annoin Olgalle ruuan, kun tulin töistä kotia. Olga söi hyvällä ruokahalulla ja kun sai kupin tyhjäksi, käveli suoraan keittiöstä olohuoneen matolle ja kyykisty kuselle. Multa pääsi karmea hyeena karjaisu ja varmasti sain hereille meidän rapun kaikki jo nukkumaan kerenneet ihmiset. Samalla pomppasin ylös sohvalta ja nakkasin piskiä kaukosäätimellä, kun muuta käteen sopivaa ei lähettyvillä ollut. Sen verran piski säikähti, että jäi tarpeet tekemättä.
Edellisestä pissalenkistä oli aikaa noin 4tuntia ja Olga ei millään tavalla ilmaissut haluavansa pihalle. Ulos me toki heti mentiin, mutta ei sillä kova hätä ollu, kun ei se sisäpihalle tehnyt asioitaan vaan vasta kirkon viereen. Mikälie oli toikin, mutta ei ainakaan vahinko.

Retki ja vahinko

2009-03-13T09:42:00.004+02:00

Eilisestä tulikin niin kiire päivä, etten heti tuoreeltaan ehtinyt kirjoitella kuulumisia. Päivä alkoi kuitenkin hyvin. Seitsämän aikaan käytin Olgan pikaseltaan pissalla, annoin aamupalan ja kömmin takaisin sänkyyn nukkumaan. Yhdeksän aikaan noustiin Olgan kanssa ylös, pakattiin retkieväät reppuun ja ajettiin Santalahteen. Tunnin verran kesti kävellä jäätä myöten läheiseen saareen, jonne me istuttiin syömään eväitä. Kaakao oli kuumaa ja sämpylät maistui meille molemmille. Olga tosin nautti sämpylän ilman lupaa ja folion kera. Olga joutu hirveän kiroilun kera remmiin ja sidoin sen kiinni puuhun, jotta mä saan syödä loput eväät ihan itse ilman kenenkään apua.

Olga ei ollut koko matkaa vapaana, mutta suurimman osan kuitenkin. Kauempana oli joitakin pilkkijöitä ja niitä se Olga jäi välillä tuijottelemaan, mutta ei onneksi lähteny tervehtiin. Palloja nakkelin Olgalle miltein koko ajan, et jos mä kävelin kilometrin niin Olga juoksi kolme. Enkä mä osaa sanoa, et kuinka pitkästi me käveltiin, mutta tunti sinne saareen ja toinen takas.

Kotona oltiin puolilta päivin ja ennen kun ehdin saada ulko-ovea kiinni perässäni, soi puhelin ja kävi kutsu töihin. Suihkussa ehdin just ja just käydä ennen kun piti taas lähteä. Viiden aikaan piipahdin kotona käyttämässä Olgan ulkona pissalla. Kotia tulin hieman kymmenen jälkeen ja Olga odotteli ovella ulos pääsyä. Käytiin kiertämässä kirkko ja kun tultiin sisälle niin huomasin, että Olga oli pissannut olohuoneen matolle. Vaikka Olga oli yksin miltein kymmenen tuntia, niin se joutu olemaan pissaamatta vain viisi tuntia ja silti oli käyny vahinko.

Santalahti

2009-03-10T18:06:00.000+02:00

Tänään löydettiin se Santalahden luontopolku. Auto jätettiin samalle parkkipaikalle kuin viimeksikin ja siitä käveltiin hieman eteen päin, jotta päästiin luontopolun alkuun. Vaikka viime yönä ja tänään on satanut hiljakseen lunta niin polkua oli useat ihmiset juuri kävelleet, eli taitaa olla aika suosittu paikka. Ketään me ei tosin nähty, mutta kun tultiin pois niin parkkipaikalle oli ilmestynyt muutamia autoja lisää.
Eräs nettisivu kertoi, että siellä on kaksi 2,5km mittaista polkua ja toinen sivu kertoi, että siellä on yksi 4,5km mittainen polku. Kumpikin pitää tavallaan paikkansa sillä polku on kahdeksikon muotoinen ja noin puolessa välissä on mahdollisuus palata lenkin alkuun tai jatkaa matkaa ja palata samaan kohtaan myöhemmin. Me kierrettiin Olgan kanssa koko pitkä lenkki ja aikaa saatiin kulumaan 1,5tuntia. Me käveltiin aika reippaasti ja maisemien ihailu jäi aika vähäiseksi. Ensi kerralle voitaisiin tuonnekkin lähteä eväiden kanssa ja käyttä enempi aikaa lenkin kiertämiseen. Tänäänkin olisin juotavaa kaivannut, sillä pukeuduin hieman liian lämpimästi ja mäkien kiipeämisiä oli jokunen matkan varrella.

Kesällä tuolla on varmasti kiva lenkkeillä. Polun varrelta löytyy mukavia rantapaikkoja piknikin pitämistä varten. Olgaa kun ei saa yleisille uimarannoille viedä, niin tuolla me varmaan voidaan molemmat nauttia merestä ja auringosta muiden ihmisten siitä pahastumatta. Ja kesällä täytyy tulla tarkistamaan mitä hyttysten suosima korpikuusikko tarkoittaa näillä leveysasteilla.

Tuolla kallioilla kävellessä tuli taas mieleen se tosi asia, että en minä taida olla kaupunkiasuja. Paljon mielummin asuisin jossain syrjemmässä omassa rauhassa. Miljonääri jos olisin niin ostaisin oman saaren, mutta tällä hetkellä ei ole varaa edes lottolappuun. Ammatinvalintakin on rikastumisen kannalta mennyt ihan pieleen ja näillä työajoilla kannattaa asustaa hyvin liki työpaikkaa eli jonkin suurehkon kaupungin keskustassa.

Kipiä

2009-03-09T17:39:00.004+02:00

Ei päästy tänään retkelle sillä ilma oli niin ikävä. Käytiin Katariinassa kävelemässä ja sielläkin oli jo ihan tarpeeksi kylmä viima. Olga oli aamulla ihan reipas ja jaksoi hyvin lenkkeillä, mutta nyt iltapäivällä se on ollut vähän huonovointinen. Olga on useaan kertaan kakonut ja oksentanut limaa. Maha ei ole enää löysällä, mutta monet kakat on jo tälle päivälle tehty. Seuraillaan tilannetta ja jos ei rupea maha rauhoittumaan niin sitten soitellaan taas lääkärille.

Lis. Liian aikasin puhuin. Äsken käytiin ripulilla. Tultiin pihalta noin tunti sitten ja Olga rupes miltein samantien kiertään ympyrää ovella ja vinkumaan takas pihalle. Ei siinä auttanu muu kun lähtä taas ulos. Samalla haukuttiin yks linja-auto, sillä seurauksella et mun haava on taas auki.

Jäällä

2009-03-08T10:45:00.002+02:00

Sormi voi hyvin ja haava on pysynyt kiinni. Työkaveri teippas koko sormen tönköksi eilen, joten en ole voinu sitä liikutella. Illalla kuitenkin päätin, että tänään ajetaan aamusta koirapuistoon nakkaamaan palloa ja lenkkeillään vasta illalla kun tulen töistä. Auton ikkunoita rapatessa sain kuitenkin idean ajaa Santalahteen luontopolulle, kun siitä paikasta oli edellisenä päivänä ollut puhetta. Aikaisemmin me ei olla siellä käyty, mutta olen netistä katsonut karttaa ja suunitelmissa on ollut tehdä makkaranpaisto retki sinne. En mä mitään polkua sieltä löytänyt, mutta en kyllä etsinytkään. Ajettiin suoraan leirintäalueen parkkipaikalle ja käveltiin jäälle.
Aurinko paistoi ja moottorikelkan jälkiä pitkin oli hyvä kävellä. Ketään muita ei näkynyt ja mä tein jotain mitä en ole tehnyt pitkiin aikoihin, eli päästin Olgan irti remmistä. Viimeksi Olga on ollut vapaana mökillä viime kesänä. Nyt neiti juoksi ja pomppi ja kieri lumessa. Mulla oli kaks narupalloa mukana ja niitä mä heitin Olgalle vuorotellen. Ei Olga kovin kauaksi lähteny ja tuli takasin kun käskin, jolloin mä palkkasin ja kehuin kunnolla ja päästin taas menemään. Kahdesti piti hieman tehostaa tänne käskyä, eli ottaa muutama juoksuaskel pois päin. Ensimmäisellä kerralla yhden luodon takana olikin pilkkimies, jota Olga olisi halunnu tervehtiä. Mä en kuitenkaan ottanu Olgaa remmiin siinä vaiheessa, kun ei se pilkkijä näyttänyt enää kiinnostavan kun palattiin sen luodon toiselle puolelle. Toisella kertaa Olga meinas lähtä tervehtiin rannalle ilmestyneitä koiria, mutta tuli kuitenkin takasin ja silloin se piti jo laittaa remmiinkin jotta ei livahda karkuun.
Mukavaa oli ja huomenna mennään eväiden kanssa uudestaan, jos ilmat sen sallii. Hieman se lupaili lumisadetta ja kovempaa tuulta kuin tänään, mutta me katsotaan aamulla ikkunasta et miltä näyttää. Termospulloa mulla ei ole ja pitää odotella palkkapäivään että voin sellaisen ostaa, mutta enköhän mä selviä mehulla ja voileivillä.
Kameraa mulla ei ollut mukana kun mehän oltiin menossa vain koirapuistoon, mutta tässä kuvassa on aikalailla kaikki samat elementit kun tämän aamuisella lenkillä. Löytyy aurinko, jäätynyt meri ja vapaana juokseva koira. Kuvan meri on tosin Perämeri eikä Suomenlahti, mutta Itämerta ne on molemmat. Koirakin on vuoden verran nuorempi.

Viime yönä Olga taas oksensi ja jäälle tuli kahdet ripulikakat, että ei tuo koiran maha vieläkään kunnossa ole. Eläinlääkäri toki sanoikin, että paraneminen saattaa kestää kauan. Mutta nyt minä ryömin tuonne sängylle Olgan viereen aamupäiväunille, jotta jaksan lähtä töihin ja töiden jälkeen vielä lenkille. Mukavaa sunnuntaita kaikille!

Haava

2009-03-07T13:40:00.002+02:00

Sattui pieni työtapaturma ja mun oikea käsi on "työkyvytön". Mä sain aika mojovan viiltohaavan pikkurillin juureen kun hajotin kahvikupin tiskatessa. Ei se kovin pitkä ole, mutta sitäkin syvempi. Joka kerta kun liikutan pikkurilliä se haava aukeaa uudestaan. Tässä nyt toivotaan, ettei tarvi lähtä päivystykseen tikattavaksi.

Onneksi Olga on tälle päivää jo käyny pitkällä lenkillä et pissareissut riittää. Huomisesta en osaa vielä sanoa, mutta kyllä tuo koiruus pärjää päivän vähemmälläkin lenkityksellä. Tässäkin on taas yks hyvä syy siihen, miksi koiran tulis kävellä nätisti ilman rähinöitä. Käsiä ei kävelyyn tarvita, mutta yksi kätisenä on aika vaikea lenkkeillä reuhaajan kanssa.

Tuhinaa

2009-03-03T18:42:00.003+02:00

Olga tuhisee kun se nukkuu, mut mä tuhisen kun mua tympii. Luin äsken yhtä blogia, jossa kerrotaan kahen rotikan treenaamisista. Mä en ymmärrä, et miksi mä en saa ton koiran kanssa aikaseksi mitään. Alaosastolla olis kyllä treenit kerran viikossa ja vaikka mun työajat on aika kummalliset niin aika monesti mä pääsisin kyllä mukaan. Ollaan me siellä muutaman kerran käyty, mutta eipä se kovin suuri saavutus vielä ole. BH-koe oli tarkotus suorittaa viime kesänä, mutta eipä suoritettu. Eihän toi piski sitä koetta varmaan läpi pääsis kun remmi käyttäytyminen on mitä on. Tottista me ollaan treenailtu, mutta empä muista et millon viimeksi. Pitäs ottaa itsee niskasta kiinni ja tehä asioita eikä vaan valittaa kun ei saa mitään tehdyksi.
Sen verran sain tänään aikaiseksi, että otin Olgan mukaan kun lähdin Karhulaan työasioille. Käveltiin siellä hieman ympyrää ja ihan mukavasti meni. Karhulassa on kävelysilta, joka menee moottoritien yli ja siellä me istuskeltiin Olgan kans pitkän aikaa rapsuttelemassa ja katselemassa autoja. Se oli aika jännä paikka Olgalle, mutta se ei kertaakaan haukunu vaikka siitä meni monen näköstä rekkaa ja muuta autoo alitse. Kun käveltiin autolta noi korttelin verran kotia niin silloin sit haukuttiinki koko reissun edestä. Mun pitäs saada kerralla tehtyä tuolle koiralle selväksi, et autoille ei haukuta, mutta vielä se ei ole onnistunu.

P.S. Tänään töissä tuli työkaveri kysymään et onko mulla rotikka kun hän oli nähny minun näkösen ihmisen rotikan kanssa lenkillä. Kerroin, et onhan mulla ja lisäsin vielä, et meillä on ongelmia lenkkeillessä, kun Olga haukkuu autoja. Hänenki koira kuulemma haukkuu autoja ja ei se nyt kovin suuri ongelma ole. Kyselin sit, et mikä koira tällä ihmisellä on ja hänellä oli kääpiövillakoira. Periaatteessa mä olen sitä mieltä, et oli koira iso tai pieni niin käytösvaatimusten pitäisi olla samat. Jotenkin minusta kuitenkin tuntuu siltä, et meillä tuo haukkuminen voipi olla hieman isompi ongelma kun heillä.

Lenkkeilystä

2009-03-02T16:11:00.002+02:00

Meillä on Olgan kanssa ollut ongelmia lenkkeilyn suhteen ja olen minä niistä täälläkin jotain kertonut. Välillä ollaan menty ihan nätisti ja välillä menee taas todella huonosti. Suurin ongelma on ollut autoille haukkuminen ja sille on koitettu tehdä vaikka mitä, mutta hyvin laihoin tuloksin. Minun enon kanssa kulkiessa toi koira toimii kuin unelma, eikä reagoi oikeastaan mihinkään mitä ympärillä tapahtuu. Koirassa siis ei ole vikaa, vaan täällä remmin toisessa päässä. Eilen ajettiin Olgan kanssa Lahteen enon luokse kaupunkikävelylle ja koitin korvat höröllä kuunnella ja älytä kaiken mitä minulle sanottiin. Lahdessa meni hyvin ja iltalenkki kotonakin meni ihan mukavasti, mutta tänä aamuna kaikki menikin sitten pipariksi, sillä Olga haukkua räkytti kaiken mikä liikkui. Minua tympäs niin paljon, kun kotia vihdoin päästiin, että tuli itku.
Kumma kuinka oma mieli menee vuoristorataa, sillä aamulla olisin ollut ihan valmis nakkaamaan hanskat tiskiin ja viemään koiran piikille. Töissäkin vielä ärsytti niin kovasti, etten ole varma miten se tämän päiväinen tulityökurssi loppujen lopuksi meni, kun mielessä pyörin ihan muut asiat. Jossain vaiheessa kuitenkin huomasin, että: "P*rkele mä en osaa mitään" muuttu ajatukseksi "P*rkele ja mähän osaan!" Loppu päivä töissä tuntukin tosi pitkältä, kun teki koko ajan vaan mieli lähtä kotiin ja Olgan kans lenkille.
Heti lähettiinkin pissareissulle kun tulin kotia ja ihan kivasti meni. Me käveltiin 5minuutin pikku lenkkiä noin 30minuuttia, mutta eipä haukuttu autoja. Istuskeltiin kadun varressa ja rapsuteltiin, välillä liikuttiin askel tai pari eteen päin. Kahdesti koitti Olga lähtä linja-auton perään haukkumaan, mutta kun nappasin korvasta kiinni, niin eipä sitä enää linjurit niin kovasti kiinnostaneetkaan. Treenejä on luvassa paljon ja ei tässä vielä olla lähelläkään sitä pistettä mihin on tarkotus päästä, mutta suunta on ainakin oikea. Varmasti tulee vielä niitäkin päiviä jolloin mä olisin valmis lahjoittaan tuon piskin ensimmäiselle joka suostuu sen vaan ottamaan, mutta ne menee ohi tai ovat ainakin aina tähän asti menneet.

Hyväntekeväisyyttä

2009-02-24T13:31:00.003+02:00

Mä olen kuumeessa ja olen nyt maannut pari päivää kotona ja surffannu netissä. Löysin Kotkan Seudun Eläinsuojeluyhdistyksen sivut ja siellä kotia etsii 2-vuotias rotikka poika Ralli. Uutta kotia en tietenkään voinu tarjota, mutta mulla oli tuolla kaapissa miltein täys säkki Royalin isojen koirien ruokaa mitä Olga on aikoinaan syöny. Soitin sinne yhdistykseen ja kysyin et onko sille käyttöä ja mielellään he ottivat sen ruuan vastaan. Perkkasin samalla laatikoitten pohjilta pois kaikki herkut mitä Olga ei nyt voi enää syödä ja lahjoitin nekin. Kaapissa oli myös pari pantaa ja yksi nahkaremmi, joita me ei olla käytetty reiluun vuoteen, niin annoin nekin pois. Kaksi naista kävi äsken hakemassa tavarat ja ruuat ja olivat hyvin kiitollisia. Itellekkin tuli hyvä mieli, kun pysty auttamaan.

Lääkärissä

2009-02-23T14:03:00.003+02:00

Ihan on ollut omat silmät oikeassa eli Olga ei ole juurikaan lihonut. Neiti painaa nyt 35,1kg eli ei paljon mitään. Eläinlääkäri oli kyllä sitä mieltä, että Olga näyttää paljon paremmalta kun viimeksi, luut ei kuulemma enää törrötä samalla tavalla.
Saatiin taas uutta ruokaa ja tässä ruuasta on proteiinit hydralosoitu(?) eli pilkottu niin pieniksi osasiksi, että ne ei enää allergisoi. Kokeillaan nyt sitä ja jos sekään ei Olgalle sovi, niin vieläkin on monia muita vaihtoehtoja joita voidaan myös kokeilla.
On aika positiivinen mieli nyt ja laitankin kaikki laskut menemään vakuutusyhtiöön, et josko tämä olisi ollut viimeinen lääkärissä käynti tämän asian tiimoilta. Säästötili huutaa tyhjyyttä ja täytyy toivoa et vakuutuksesta saan osan takasin. Koskaan ei ole mitään ongelmia ollut tuon vakuutusyhtiön kanssa ja olenkin miettinyt, että siirrän kaikki vakuutukset sinne, mutta koskaan ei voi olla varma miten asiat menee ja minä aion juhlia vasta sitten kun rahat on tilillä.
Tuosta eilisestä oksentamisesta ja kipuilusta eläinlääkäri oli sitä mieltä, että ne luultavasti jäävät pois kun löytyy se sopiva ruoka ja maha pääsee paranemaan kunnolla tuosta giardian aiheuttamasta tulehduksesta. Se kestää aikansa, mutta ei ole mitään syytä epäillä, että nuo kohtaukset ei vois loppua kun maha on taas kunnossa. Satunnaisen oksentamisen jälkeen voi antaa närästyslääkettä, jotta vatsahapot ei jyllää liikaa ja närästyslääkettä voi kuulemma syöttää hyvillä mielin muutenkin. Siitä ei ole mitään haittaa vaan ainoastaa hyötyä jos maha kurisee.

Tietoa

2009-02-22T16:23:00.001+02:00

Nyt tiedän, että giardia ei aiheuttanu Olgan kipukohtauksia. Giardiaa ei enää ole ja kipukohtauksia näköjään on. Hyvin lievä ja lyhyt oli tämä äskönen, mutta nekin täytyy laskea mukaan. Tympii niin vietävästi ettei ole tosikaan. Mä niin toivoin et niistä olis päästy jo eroon.

Oksennus

2009-02-22T15:27:00.004+02:00

Tässä onkin menny pari viikkoa tosi hyvin, et johan se oli jo aikakin jotain tapahtua. Olga makas tuossa omalla petillään ja torkku. Se nousi ylös kun mäkin nousin ja samantien oksensi. Olga on ollu ihan oma itsensä viime päivinä, ehkä vieläkin hieman normaalia väsyneempi, mut ihan vaan aavistuksen. Eilen me käytiin aamusta 1,5h lenkillä ja iltapäivällä käytiin vielä sellanen 45min piipahdus tuolla Sapokassa. Tänään me ollaan oltu miltein 2h lenkillä aamusta kun oli niin kiva ilma ja mun sisko oli kylässä niin ei tarvinnu kahetaan koiran kans lenkkeillä. Kertaakaan ei ole ollut sellasta oloa, että Olga olis väsyny liikaa noilla lenkeillä. Toki Olga menee lenkin jälkeen maaten, mutta niin se on tehny aina lenkin pituudesta riippumatta. Mikä lie tolle taas tuli, mut huomiselle on se eläinlääkäri varattuna, et josko me saatas sillä reissulla suunniteltua tuota ruokailua vähän paremmalle mallille. Tällä nykysellä peruna-lohi nappulalla Olgan maha myös murisee paljon enempi kun sillä edellisessä nappulalla.

Tänä aamuna tuo "kauheen sairas" koira leikki vähän "risulla" kesken lenkin.

Tuloksia

2009-02-19T16:48:00.000+02:00

Eläinlääkäri soitti sieltä pieneläinklinikalta ja Olgan testitulokset on ihan normaalit. Ei ole mitään imeytyvyysongelmia suolistossa eli ekstra vitamiinien ja ravintoaineiden syöttämiseen tai pistämiseen ei ole tarpeen.
Olga on alkanut nyt syömään peruna-lohi nappuloita ja ainakaan tämän firman nappulat ei ole hyviä Olgalle, sillä p*skaa tulee niin mahottomasti ettei ole tosikaan. Maanantaina mennään käymään oman eläinlääkärin tykönä vaakalla ja juttelemassa ruokinnasta tarkemmin. Tarkotus oli jättää Olga kotiin, mutta mä haluan viedä sen vaakalle. Minusta kun näyttää siltä, että tuo eläin ei juurikaan ole saanut painoa lisää.

Kiirettä pitää

2009-02-18T18:41:00.002+02:00

Maanantaina tultiin Olgan kans kotia ja sen jälkeen onkin pukannut niin kammottavan työkiireen et ei ole tosikaan. Tänään olen tullut yheksäksi töihin ja täällä ollaan edelleen, eikä loppua näy. Kolmen aikaan ehdin käydä käyttämässä Olgan pihalla, mutta lenkille se ei ole eilisen jälkeen päässyt. Koira parka. Vasta kymmeneltä pääsen kotia, et ei taida iltalenkkikään olla kovin pitkä. Josko huomenna jaksaisin herätä niin aikaisin että ehditään ennen töitä käydä Katariinassa kävelemässä.

Mielikuvaharjoittelua

2009-02-11T16:10:00.002+02:00

Mä olen oikeestaan aina harrastanu mielikuvatreenejä, eli käyny läpi päässäni miten mä reagoin koiran tekemisiin eri tilanteissa. Olga haukkuu edelleen joitain autoja ja tänään mulla oli kotimatkalla ihan omat treenit, jossa opeteltiin käveleen autoihin reagoimatta. Mutta Olga on Olga myös mielikuvitustreeneissä ja sitä pitää aina välillä komentaa. Keskityminen oli huipussaan ja kun linja-auto huristi ohi, niin mä karjasen keskellä katua sellasen EIn, että meinas vastaan kävelleet teini prinsessat pissiä pöksyyn. Bussipysäkillä seisoneet ihmiset katseli mua kans aika pitkään. Mutta se EI oli todella hyvä ja ois jääny Olgallakin bussi haukkumatta jos se ois ollu mun mukana.

Puhasta p*skaa!

2009-02-10T10:39:00.002+02:00

Soitin eläinlääkärille aamulla ja ihan oli puhdasta p*skaa. Ei löytyny giardiaa, eikä lapamatoja tai muitakaan öttiäisiä. Lapamadot tarkistettiin varmuuden vuoksi kun Olgalla oli heinäkuussa 2007 lapamato ja ne on vaikea saada häädetyksi. Neitokainen oli syöny naapurin rannasta kalanperkkeet ja siitä se matonen oli luultavammin tullu.

Jotta ei liian puhtaaksi tuo koiran suolisto muutu, niin Olga oli eilen syöny kuolleen hiiren..

Verta

2009-02-09T17:02:00.003+02:00

Käytiin aamulla Pieneläinklinikalla ja Olgalta otettiin putkellinen verta. Lääkäri sano, et tulokset tulee joskus ens viikolla tuosta verikokeesta ja se ulostenäytteen tulos tulee jo tänään, mutta eipä ole kukaan soittanu. Täytyy huomenna soittaa sinne ja kysyä et onko Olgalla vielä giardia vai eikö ole.

Olga jäi Vantaalle sukuloimaan ja minä tulin kotia. Matkalla kävin pikaseen Ikeassa ja ostin Olgalle muutaman uuden pehmolelun. Noi Ikean nallet on siitä hyviä, että niissä ei ole muoviosia esim. silmissä. Ne ovat myöskin suht halpoja tuhottavia, vaikka Olga on aika nätisti leikkiny noiden pehmonallejen kanssa. Tuossa hyllyllä Olgaa kotia odottelee Ville Virtahepo, Saku Sammakko ja Raimo the Rotta.

Lisää tutkimuksia

2009-02-07T16:34:00.002+02:00

Väliajalla kävin työhuoneessa katsomassa puhelinta, et josko joku on koittanu tavotella, ja Pieneläinklinikalta oli koitettu soittaa. Minä soitin tietenki heti takasin sinne, mutta sieltä ei vastattu. Kovasti mietin, et mitä ne sieltä lauantaina soittelee, et onko niistä röntgenkuvista tarkemmin tutkittuna sittenkin löytyny jotain. Koko loppu esitys oli pitkä kun nälkävuosi ja mä ravasin aina kattomassa puhelinta kun oli sopivan pitkä väli, ettei tarvinnu tehdä mitään. Näytös loppu ja ei sieltä ollu soitettu uudestaan. Lähdin käveleen kotia ruokatunnille, niin just silloin ne soittivat ja sanoivat et haluavat tehä Olgalle maanantaina vielä lisää tutkimuksia. Olivat pohtineet, et tuo giardia ei kaikkea selitä ja pitää saada vastaus niihinkin kysymyksiin joihin ei ole vielä vastattu. Maanantaina kello 9.00 meillä on aika Pieneläinklinikalle ja tutkitaan vähän lisää. Sain sen käsityksen, että Olgalta otetaan vain verta. Toisten tuloksien saanti kestää jonkun tunnin ja toisten viikon verran. Lupasin kuitenkin pysyä siellä kunnes saadaan ne ensimmäiset tulokset, jotta Olgan mahdollinen hoito voidaan aloittaa heti. Peruin sen eläinlääkäri ajan täältä Kotkasta, kun en ole ollenkaan varma ehdinkö sinne ajoissa. Soitan maanantaina uuden ajan.

Vointeja

2009-02-06T16:00:00.002+02:00

Olga voi paremmin. Maha kurisee edelleen ja myös piereskely ja kuolaaminen on joka päivästä puuhaa, mutta Olga ei ole oksentanut reiluun viikkoon. Myös ripuli on paranemaan päin, välillä oli jo ihan normaalit ulosteet, mutta tänään ja eilen on ollut hieman pehmeämmät tuotokset kuin normaalisti. Olga nukkuu yöt paremmin ja ympäri asuntoa vaeltaminen on jäänyt vähemmälle. Antibiootit loppuivat tänään ja matolääkkeet loppuvat huomenna. Sunnuntaina ajan Olgan kanssa Vantaalle ja maanantaina vien ulostenäytteet tutkittavaksi Pieneläinklinikalle, jotta tiedetään onko giardia päihitetty vai ei. Maanantaina ajan myös takaisin Kotkaan juttelemaan meidän oman eläinlääkärin kanssa jatko suunitelmista ja Olga jää Vantaalle kyläilemään viikoksi. Ensimmäistä kertaa menen eläinlääkäriin ilman eläintä, mutta lääkäri sanoi, ettei hänen tarvitse Olgaa nähdä. Pieneläinklinikalle olen laittanut sen listan Olgan syömisistä, mutta vielä en ole sieltä mitään vastausta saanut.

Viimeisen viikon aikana me ei olla juuri muuta tehtykkään kun siivottu. Heti ruvettiin siivoamaan kun tultiin kotia viime lauantaina. Olgan peti on pesty ja samoin minun lakanat. Pölyt on pyyhitty ja lattiat imuroitu ja luututtu. Matot on sekä imuroitu, että tampattu pihalla. Pihalle joutuivat myös petivaatteet ja sohvatyynyt. Olga on pesty ja samoin kaikki Olgan lelut. Olgalla on ollut aika kummallisia leluja tuolla lelu laatikossa ja suurimman osan mä nakkasin ihan suorilta roskiin. Ei ole mitään tarvetta säilytellä vanhaa tiskiharjaa, halkoa, kengännauhoja ja risoja rukkasia. Myös kaikki pehmolelut joutu kaatopaikalle, mutta ne olikin jo aikansa eläneet. Yhdessäkään nallessa ei ollut enää sisälmyksiä jäljellä ja yksi oli jopa käännetty nurin päin. Muoviset lelut, kuten kongit, mä pistin tiskikoneseen ja tulihan puhdasta.

Mä olen ostanut muutaman uuden lelun Olgalle, mutta ei ne ole kovin kauaa kestäneet eli täytynee hommata neidille uus halko ja luovuttaa käytössä oleva tiskiharja sitä enempi tarvitsevalle.

Tätä kuvaa katsellessa tulee väkisinkin mieleen, että meillä on tainnut olla ennenkin tuollainen jalkapallo.

Giardia

2009-01-31T16:37:00.002+02:00

Olgan suolistossa jyllää giardia-niminen alkueläin. Tarkkaa aikaa en osaa sanoa, mutta kauan se pirulainen on siellä saanut bileitä pitää. Tämä giardia selittää oksentamiset, ripulit, laihtumisen ja ravintoaineiden imeytymättömyyden, mutta ihan täysin se ei niitä kipukohtauksia selitä. Olgalla on myös jokin allergia, mutta sekään ei käsitääkseni selitä niitä kohtauksia.
Giardia on sellainen alkueläin, jota ilmenee myös ihmisellä. Google kuitenkin antoi sen käsityksen, että ihmisillä ja eläimillä on eri giardiat, eli mun ei pitäsi tai ei olis pitänyt saada tartuntaa Olgalta. Toiset koirat puolestaan ovat voineet sen pöpön Olgalta saada ja Olga on voinut saada sen itselleen toiselta koiralta. Ulosteen mukana toi pöpö leviää ja toisten paskoja toi eläin vetää hyvällä ruokahalulla aina keväisin ja riittäähän siihen tartuntaan pöpöä kantavan koiran takapään haistelukin. Ihmiset saavat sen pöpön yleensä saastuneesta vedestä eli miltein poikkeuksetta ulkomailta.
Sitkeä pirulainen se on ja helposti tarttuva, mutta se kuitenkin häädetään ihan fenbendazolilla eli ilman reseptiä apteekista saatavalla matolääkkeellä. Olga ei ihan noudata paketin annostusohjetta, sillä kolmen päivän kuurin sijasta Olga syö tuota lääkettä 7 päivää. Ja koska tuo giardia tartunta todetaan ulostenäytteestä ja Olgan kohdalla se kaiveltiin suolenmutkasta "väkisin", joten neiti syö myös antibiootteja. Olgan paksusuolen seinämät eivät kovan ripuloinnin jäljiltä sitä operaatiota kestäneet ja suolenseinämät on nyt verillä ja vaarassa tulehtua ilman lääkkeitä. Hirmu hyvä, et ne lähetti mut kotia, kun ois saattanu heillä jäädä muuten operaatio suorittamatta.
Giardia on siis hoidossa. Lääkärin määräyksestä täytyy mun myös siivota ja pestä koira, jotta saadaan Olgan turkissa ja mun kodissa bilettävät giardiat hengiltä ja vältytään Olgan uudelleen infektoitumiselta. Ensi maanantaina vien kakkanäyteitä kolmelta päivältä sinne klinikalle tutkittavaksi, jotta saadaan varmuus, että se on poissa. Helkutin inhottava pirulainen!
Allergian hoidossa aloitetaan siitä, että pitää löytää ensin se allergia tai ainakin jotain mille Olga ei ole allerginen. Minä kirjoitan listaa sille lääkärille, jossa on kaikki mitä Olga on tähän astisen elämänsä aikana syönyt. Sen listan avulla etsitään jokin proteiini ja jokin hiilihydraatti joka sopii Olgan mahalle. Kun ollaan löydetty se perus ruokavalio, joka toimii, niin sen jälkeen voidaan ottaa kokeiluun uusia ruoka-aineita ja ne saavat jäädä ruokavalioon, jos eivät aiheuta oireita. Lääkäri sanoi, että koitetaan etsiä jokin nappularuoka, mutta jos tarve vaatii niin sitten minun vain täytyy itse kokata tuon otuksen pöperöt.
Maanantaina soitan sille Olgan omalle eläinlääkärille, joka meidät tuonne Pieneläinklinikalle lähetti ja keskustelen vielä hänen kanssaan tilanteesta. Voihan se olla, että lähetetään ne näytteet kuitenkin sinne allergiatesteihin vaikka se testi ei olekkaan kovin laaja. Jos se allergian aiheuttaja on sittenkin se varastopunkki, niin on turhaa etsiä Olgalle sopivaa nappularuokaa.
Hoidetaan nyt nämä löydetyt epäkohdat pois päiväjärjestyksestä ja jos ei Olgan kunto rupea kohenemaan niin sitten jatketaan tutkimuksia. Kipukohtausten luulisi ainakin lieventyvän kun saadaan tulehdus pois mahasta ja ruokavalio kohdilleen. Toivotaan, että ne loppuvat kokonaan.

Ei sit tähystetä

2009-01-30T11:41:00.002+02:00

Olgaa ei tänään sittenkään tähystetä. Mentiin aamulla sinne pieneläinklinikalle ja juteltiin lääkärin kanssa ja hän sanoi ettei rupea heti tähystämään Olgaa, vaan ottaa ensin muita testejä. Röntgenkuvien otossa minä olin apuna pitelemässä koiraa, mutta sitten ne passitti minut kotia ootteleen. Olga jäi sinne tyttöjen rapsuteltavaksi ja tarkotus oli et Olga verikokeiden jälkeen rauhotetaan ja viedään ultraan. Röntgenkuvista he näkevät, jos joku sisäelin on epänormaalin kokonen ja ultraamalla he saavat paremman kuvan mahalaukun seinämien tilasta. Laajemmat veri kokeet he meinas tehdä ja tutkia sitä ruuan imeytymistä jotenkin. Kuulemma sellaset 400-500€ maksaa tämä reissu ja jos täytyy tähystää ensi viikolla, niin se varmasti maksaa toiset mokomat. Ensi viikko on muutenkin hankala viikko, kun minun sairasloma loppuu ja maanantaina pitäisi mennä takaisin töihin. Työnantajalle jo soittelin, että voinko pitää tarvittaessa vapaapäivän ja pomolle se sopii jos ohjaaja ei minua tarvitse. Täytyy toivoa, että ohjaajalla ei ole suunnitelmia minun varalle, sillä muutoin se tähystys siirtyy helmikuun 9. päivään, jolloin olen vapalla.

Paha kohtaus

2009-01-29T13:15:00.002+02:00

Olga sai eilen illalla pahan mahakipukohtauksen. Olga sai ruuan seitsämältä ja meni sen jälkeen nukkumaan. Yhdenksän aikaan Olga nousi ja kiersi levottomasti ympäri asuntoa tovin kunnes rupes ahmimaan. Olga söi kaikki pölyt nurkista, pureskeli matonhapsuja ja nuoli mattoja, aivan niin kuin ennenkin. Käytiin ulkona rauhallisella lenkillä ja Olga söi vähän lunta. Olga turpos pahemmin kun koskaan aikasemmin ja soitinkin päivystävälle eläinlääkärille et mitä me tehdään. Oireet ei kuulostanu siltä et vatsalaukku olis kiertynyt ja jos näin olisi ollut niin silloin olisi pitänyt ajaa Helsinkiin asti leikkaukseen. Tämä kunnan lääkäri olisi kyllä voinut päästää koirasta ylimääräset ilmat pihalle tekemällä reijän vatsalaukkuun, mutta ei juuri muuta. Sovittiin siinä että me katsellaan hetki ja soitetaan uudestaan jos ei koiran olo rupea paranemaan.
Tämä eläinlääkäri myös sanoi, ettei saisi kävelyttää ollenkaan ja siinä on pointtina se, että vatsa kääntyy helpommin ympäri liikkuessa. Oulussa eläinlääkäri taas neuvoi liikkumaan rauhallisesti jotta koira voi tarvittaessa tehdä tarpeensa jos sillä on hätä. Sisäsiisti koira ei varmasti halua tehdä sisälle, ellei ole äärimmäinen pakko ja pidätteleminen voi tuottaa lisää tuskaa.
Olgan kanssa mentiin takaisin sisälle ja kun koira jonkin ajan päästä hieman rauhottui niin se itse pyysi päästä ulos. Käytiin pissalla oven edessä ja tulsiin takaisin. Maha ei ollut laskeutunut, mutta Olga oli tovin rauhallinen. Sitten ahmiminen alkoi uudestaan ja taas rauhottui, jonka jälkeen Olga halusi taas ulos. Pissat tuli ja ripulikakka, mutta maha pömpötti edelleen ja sisälle pästyään Olga rupesi kolmannen kerran ahmimaan.
Yhdenltätoista sain Olgan sänkylle makaamaan ja maattiin siinä vierekkäin ja koko ajan silitin Olgan mahaa. Siinä vaiheessa päätin, että kerran jos vielä tulee ahmimiskohtaus niin me ajetaan sinne Helsinkiin ihan vaikka varmuuden vuoksi. Olga kuitenkin rauhottui siihen siliteltäväksi vaikka sen mahamurinat oli niin kammottavan kuuloset, että olin jo miltein varma et tämän koiran elämä on nyt tässä. Puoliltaöin Olga hyppäs lattialle ja oksensi ja oksensi. Koko tämän ajan oli maha ollut ihan ilmapallona vaikka koira kyllä piereskeli ja röyhtäili välillä, siltikään kaikki kaasu ei päässyt ulos mahasta. Oksennuksen myötä tuli ulos myös se kaasu ja koira palautu kooltaan normaaliksi muutamassa sekunnissa. Olkkarinmatto oli ainut joka "menetti henkensä" (joutui viimein kaatopaikalle) viime yönä ja me muut selvittiin säilähdyksellä, taas.
Tänään Olga on ollut reipas ja pirteä ja viime yö tuntuu vain painajasunelta. Eläinlääkäri oli luvannut tänään soittaa niistä haima-arvoista ja haimassa ei ole mitään vikaa, toimii niin kuin pitääkin. Samalla kerroin viime yöstä ja tämä eläinlääkäri sano et ei tuo allergiaa ole, että jätetään ne allergiakokeet tekemättä ja menette suoraan sinne tähystykseen. Allergia tuloksia olisin saanut odotella sen puolitoista viikkoa ja lääkärin mielestä se olis ihan turhaa asioiden venyttämistä. Hän soitti samantien Helsinkiin yliopistolliseen eläinsairaalaan ja huomenna heti aamusta minä vien Olgan sinne tähystykseen.
Minun oma lääkäriaika on peruttu ja säästötilin sisältö siirretty käyttötilille. Vielä pitäs syödä ja käydä suihkussa, jotta voidaan lähteä ajamaan kohti Vantaata. Nyt en osaa sanoa miltä minusta tuntuu, kun välillä on hyvä olo siitä, että asiat menee eteenpäin ja välillä tulee sellasia itku/paniikkikohtauksia kun niin pirusti pelottaa. Noin vuorokauden kuluttua me tiedetään mikä Olgaa vaivaa. Jos ei jostain syystä mitään sieltä suolistosta löydy, niin sitten en osaa kyllä sanoa mitä tässä tapahtuu seuraavaksi.

Lääkärissä

2009-01-27T12:11:00.002+02:00

Käytiin lääkärissä tuon koiruuden kanssa, kun ei ole parannusta tapahtunut sitten viime kerran. Ja tällä kertaa mentiin toiselle lääkärille, kun se edellinen paikka oli vähän epämääränen minun mielestä. Tämä lääkäri oli loistava! Hän kerto hyvin tarkkaan et mitä tapahtuu ja mitä hän epäilee ja miten se tutkitaan ja kertas kaiken sanomansa vielä lähteissä. Mulle ei jääny mitään epäselvää tuosta reissusta. Mulla oli edelliseltä lääkäriltä saadut paperit mukana ja tämä lääkäri kopioi itselleen kaiken et Olgan potilaskansiossa on kaikki tieto saatavilla. Toisin kun viikko sitten, tämä lääkäri kuunteli ja kyseli paljon.
Olgalta otettiin nyt kolme putkea verta. Ensimmäisen testin tulokset lääkäri soittaa minulle torstaina ja silloin selviää, että toimiiko Olgan haima normaalisti. Jos ei toimi niin siihen löytyy kyllä lääkkeet jolla saadaan koira taas kuntoon. Jos vika ei ole haimassa, niin sitten odotellaan allergiatestien tuloksia.
Hyvin monet koirat on allergisia mm. varastopunkeille, joita on jokaisessa ruokasäkissä ja niin kuin ihmistenkin allergioissa, niiden kanssa voi elää. Kovin paljoa ei houkuta kuivamuonan jättäminen pois, kun se on niin helppo tapa ruokkia koira, mutta kaikki tehdään mitä täytyy. Ja tokihan koirilla on paljon muitakin allergioita, mutta turhaa niitä on nyt etukäteen murehtia.
Jos ei allergiatestistä löydy mitään, niin sitten Olgalle kirjoitetaan lähete Helsinkiin vatsalaukun ja suoliston tähystykseen. Eläinlääkäri suositteli nimenomaan Helsinkiä, koska siellä on sairaalassa parhaat ja uusimmat laitteet ja koska kyseessä on opetussairaala niin tutkimukset ovat myös hyvin peruusteellisia. Joka suolenmutka tutkitaan ja jos jotain löytyy niin se voidaan myös siellä sairaalassa korjata ja hoitaa.
Olgan ruokavaliota ei nyt muutettu mihinkään, kun odotellaan ensin niitä tuloksia. Onhan siinä ihan oma vaivansa ja turhaan ylimääräisiä maharasituksia, jos viikon välein vaihdetaan ruokavaliota. Jatketaan siis näiden i/d nappuloiden syöntiä ja syödään myös Tylosin (antibiootti) kuuri loppuun ja otetaan uutena närästyslääkkeet mukaan kuvioihin. Ja koska kaikki vaikuttaa kaikkeen niin jätetään nuo Olgan halkeilevat kynnet nyt hoitamatta, eli lopetetaan biotiinin syöttäminen koska se aiheuttaa herkkämahasille vatsakipuja.
Neitokaisen paino oli vaihteeksi pudonnut (34,2kg), mutta hyvä mieli jäi tuosta lääkäri käynnistä. Nyt on suunnitelma ja mä tiedän mitä tapahtuu seuraavaksi. Ja tämä lääkäri otti minut tosissaan ja oli itekkin sitä mieltä et Olga on kuihtunut ja liian laiha. Viikko sitten se toinen lääkäri oli sitä mieltä et Olga on vähän massaton, mut terve.
En tiedä, et mitä ylempää tahoa tässä pitäs kiittää, että olen älynnyt aikoinani ottaa tuolle koiralle vakuutuksen. Taitaa tänäkin vuonna tuo vakuutusmaksu maksaa itsensä takaisin ja monin kertaisena.

Sorsa

2009-01-24T12:11:00.007+02:00

Klikatkaa kuvaa isommaksi niin näette vasemmassa alakulmassa sen kerman värisen sorsan, joita ei kuulemma voi olla olemassa. Aiheesta lisää löytyy täältä.
Olen aina toisinaan katellut et josko niitä sorsia näkys uudelleen, mutta en ole nähnyt. Tänään käytiin Olgan kanssa rannassa lenkillä ja koitin ottaa muutamia maisemakuvia, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty kun Olga pyöri siinä ympärillä. Kotona kuitenkin huomasin, että yksi kerman värinen sorsa oli eksynyt kuvaan mukaan. Ei ole kovin hääppöinen kuva, mutta onpahan ainakin todiste siitä, että sellaisia on oikeasti olemassa.

P.S. Neitokaisen ripuli jatkuu

Pitääpä heti tännekkin lisätä, et käytiin vaakalla. Ei se minulta ihan yhtä ketterästi onnistunut kun isältä ja ei me sitä tavaksi oteta, mutta pakko oli saada neidon paino selville. Olga painaa nyt 35,2kg, eli 1,4kg on lihottu sitten viime maanantain jälkeen. Jihuu!! Minusta tosin tuntuu et sillä on kuitenkin maha kipiä, kun se tänäänkin lenkillä on varonu kaikkea mitä ennen ei ole varottu. Ja väsyykin todella herkästi, joten meidän lenkitkin on olleet sellasia 30-45min pieniä piipahduksia ulkona.

Liian aikasin juhlin. Täällä oksennetaan.

Ripuli

2009-01-23T11:00:00.002+02:00

Maanantaina saatiin diagnoosi, uudet nappulat ja lääkkeet. Tiistaina ja keskiviikkona näytti paremmalle ja koiran maha tuntu olevat kunnossa, kakka oli sellasta kun pitääki ja ei ollut mitään ihme kurinoita. Eilen sitten oli kurinoita mahassa (samanlaisia kun itellä, jos maha on ihan tyhjä) ja muutaman kerran tuntu siltä et Olga oksentaa. Ei se kuitenkaan oksentanu, mut kurkussa kurahteli, jonka jälkeen neiti kuolas kohalaisen lammikon lattialle, eli sille tuli huono olo. Tänään käytiin pienellä aamulenkillä ja Olga teki hyvin pienen, mutta normaalin kakan. Lenkin jälkeen annoin aamuruuan ja miltein heti piti lähtä uudestaan ulos. Pari erittäin isoa ja erittäin löysää kasaa jätettiin tuonne kirkon kupeeseen vasta sataneelle hangelle. Ei tuo vaikuta kovin kipeältä, mutta esim. toisia koiria se ei nyt siedä juurikaan ja se ei ole normaalia.
Tuli nyt tämmönen p*ska-analyysi koko viestistä, mutta siitä kirjotan mikä on ajankohtasta.

Kuvia

2009-01-20T18:42:00.002+02:00

Nyt oli ihan pakko laittaa muutama kuva kun sain asennettua ton uuden kameran ohjelmat koneelle. Kuvaajan taidoissa on vielä parantamisen varaa, mutta onhan noi nyt jo laadukkaampia kuvia kun on laadukkampi kamera.
Nuo kuvat on meidän Kokkolan reissun viimesiltä päiviltä ja noin nätisti tytöt leikki keskenään. Olgalla on Alman jalka suussa ja Alma puree Olgan alaleukaa, kummallakin kauhee ärinä päällä.

Tovi leikkimistä ja sitten molemmat olikin valmiita untenmaille.

Googletusta

2009-01-20T12:26:00.002+02:00

Olen eilisen illan ja tämän aamun istunu tietokoneella ja googlettanu tuota Olgan sairautta. Kun lähdin eilen sieltä eläinääkäriltä kotia kohti niin jotenkin en uskonu tuohon krooniseen mahalaukun tulehdukseen ollenkaan. Nyt olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että se selittäisi kaikki Olgan vaivat, jopa ne kummalliset mahakipukohtaukset joita aina silloin tällön on ollut. Ihmeelliset ripuloinnit ja mahan kurnutukset selittyisivät myös tuolla mahalaukun tulehduksella. Toivottavasti se on nyt oikea diagnoosi ja tuo uusi ruoka sopisi Olgan mahalle.
Aijemmin olen syöttänyt Olgalle Royal Caninin Giant nappulaa ja siihen verrattuna tämä uusi nappula on vähä energisempää ja kooltan huomattavasti pienempää. Giant nappulat on ollu sellasia lihapullan kokosia ja tämä uusi nappula on koltaan aika liki hernettä. Tuo nappulan iso koko on estänyt Olgaa hotkimasta ruokaansa, sillä isoja nappuloita on ikävä nieleskellä purematta. Näiden pikku nappuloiden päälle kaadoin vettä ja se esti Olgaa syömästä ruokaansa liian nopeaa. En siis turvottanu nappuloita vaan lorautin vettä kuppiin juuri kun neiti sai ruokansa.
Nappula asia on jotakuinkin kunnossa ja tässä nyt seurataan tilannetta ja toivotaan parasta. Lääkkeiden antaminen onkin ollut hieman kinkkisempi juttu, sillä ne maistuu kaikki pahalle. Tabletit on pakko piilottaa nakin palasiin, sillä muuten ne ei mene alas. Se yksi mahaa rauhottava lääke on kaikkien iloksi vielä nestemäistä. Pullonsuu on liian pieni tai ruisku on liian iso ja sen lääkkeen saaminen pullosta ruiskuun on jo työn ja tuskan takana, mutta suurempi homma on saada Olga nielemään se lääke. Ekalla kerralla Olga otti nätisti sen ruiskun suuhun ja ruutasin sen lääkkeen syvälle kurkkuun, mutta nielemisen sijaan Olga päätti puhaltaa ja sitä lääkettä oli kaikkialla muualla paitsi Olgan suussa. Seuraavalla kerralla Olga jo tiesi mitä tuleman pitää ja kieltäytyi avaamasta suutaan. Hampaat oli niin tiiviisti yhdessä kun se vain suinkin on mahdollista, mutta silti löysin ruiskun mentävän kolon ja sain lääkkeen ruutatua suuhun. Kaksin käsin jouduin pitämään Olgan päätä ylhäällä, jotta se lääke tulisi niellyksi eikä syletyksi ulos. Aika sinnikkäästi Olga pisti vastaan, mutta nielas kuitenkin lopulta ja sai hurjat kehut ja pari palaa antibioottinakkeja. Onneksi se on aika pieni pullo, joten tämä sama operaatio on edessä enää vain kolme tai neljä kertaa.

Krooninen mahalaukun tulehdus

2009-01-19T16:21:00.002+02:00

Olgalla on siis krooninen mahalaukun tulehdus. Hoitona on ruokavalion muuttaminen ja ostinkin jo lääkäriltä säkillisen mahaystävällistä nappulaa. Olga sai myös lääkkeitä jolla estetään oksentelu ja antibiootit, kun tulehdusarvot oli koholla. Lääkäri pyysi soittelemaan parin viikon päästä ja kertomaan kuulumisia. Jos parannusta ei näy, niin sitten tuon otuksen maha täytyy vielä kuvata. Toivotaan nyt että tuo uusi ruoka sopii Olgan mahalle ja että sitä pystyy syömään niin paljon että lähte paino takasin nousuun. Oksentelun seurauksena Olgan paino oli pudonnut sinne 33.8kg

Lekuriin

2009-01-19T11:51:00.000+02:00

Päätti piski lopetta lihomisen viime torstaina. Mikään ruoka ei pysyny sisällä vaan kaikki oksennettiin samantien kun oltiin se syöty. Torstain ja perjantain Olga oli miltein kokonaan syömättä, hieman sai riisiä ja piimää pysymään sisällä. Viikonloppun aikana Olga on syöny pikkusia annoksia riisiä monta kertaa päivässä ja eilen illalla sai pikkuannoksen turvotettuja nappuloita. Nyt ollaan menossa kuitenkin eläinlääkärin tykö näytille kun eihän tämä nyt ihan normaalia ole. Perjantaina mä olin jo varma että tämä reissu lääkäriin on Olgan viimenen, kun neiti oli niin huonossa kunnossa. Nyt näyttää jo paljon paremmalta vaikka koiruus onkin aika väsynyt.

+800g

2009-01-13T19:43:00.003+02:00

Siitä on vajaa viikko kun Olga kävi viimeksi vaakalla ja tänään oli toinen punnituspäivä. Neitokainen on kerännyt 800g lisää painoa ja saavuttanut 34,5kg hurjan painon. Eihän se vielä kovin paljoa ole, mutta kyllä niitä kiloja kertyy lisää kun vaan ootellaan hetki. Olga ei nykyään tee juuri muuta kun pieree ja paskoo, mutta samapa tuo jos osa ravinnosta ehtii imeytyä ennen kun tulee ulos.

Tässä minun rimpula jouluna kuvattuna.

Kamera

2009-01-09T16:16:00.003+02:00

Jo pitemmän aikaa mä olen haaveillu digijärkkäristä ja nyt mä sen vihdoin ostin. Kyllähän se lohkas aika ison loven mun säästöihin, mutta ei siitä rahasta siellä tilillä mitään iloa ole. Elikkäs kyseessä on Canonin eos 1000D, EF-S 18-55 IS objektilla. Oli tuollanen paketti ihan kivassa tarjouksessa niin päädyin 450D:n sijaan tuohon tonniseen. Kävin myös valokuvausliikkeen setältä kysymässä et mikä on näiden kahden merkittävin ero ja hän sano et hinta.
Täällä mä olen istunu ohjekirjan kädessä ja tutkinut et mitä mistäkin nappulasta tapahtuu. Mulla on parikymmentä kuvaa kyntteliköstä, joka on sohvaa vastapäätä. Toinen mokoma mulla on kuvia koirista. Kymmenkunta kuvaa löytyy myös pöydänkulmasta.

Onnettomuus

2009-01-08T15:11:00.002+02:00

Tai ehkei nyt ihan onnettomuus vaan ennemminkin vahinko. Äiti anto koirille sellaset pienet purutikut ja jo tästä moni arvaa et miten siinä sitten kävi. Alma oli nopeampi syömään ja meni reippaana tyttönä hakemaan loput Olgan tikusta, joka oli lattialla Olgan kuonon edessä. Hirmu huono ajatus Almalta, sillä nyt sen toisesta korvasta puuttuu palanen, silmäkulmassa on reikä ja päälaella vielä nirhauma. Haavat puhdistettiin ja ne näyttää ihan hyviltä ja Alma on ihan oma reipas itsensä, joten ei tarvinnu eläinlääkäriin lähteä. Lääkäri kuitenkin soitti varmuuden vuoksi antibioottikuurin tuohon lähi apteekkiin ja särkylääkettä mulla olikin mukana. Olgan tabletit on tosin hieman isoja Almalle, mut saahan niitä pilkottua. Täytyy myöntää et hieman säikähdin, mutta josko me nyt muistettas, että vain sellasia nameja jotka kumpikin saa ykkösellä alas.

Liian laiha

2009-01-07T14:23:00.004+02:00

Olgan painosta olen kirjoittanut aikaisemminkin, mutta taas se on ajankohtainen asia. Koiruus on nimittäin laihtunu viime aikoina. Tais olla syyskuu, kun käytiin rokotuksella ja silloin Olga painoi 35kg. Se on hurja luku, kun ottaa huomioon et noin vuoden ikäsenä Olga paino 44kg. 9kg painon pudotus näkyy ihmisessäkin niin vielä enempi se näkyy koirassa. Se 44kg oli Olgalle liikaa ja sillon neidissä oli läskiä ja sen takia kaikki ylimääränen höttö jätettiin pois ruokavaliosta. Nykynen paino ei ole selvillä, mutta se saattaapi olla jopa hieman vähemmän kun se rokotuksen yhteydessä punnittu 35kg. (Kun isä herää päikkäreiltä niin se saa mennä Olgan kans vaakalle jos vaakassa riittää lukemat.)
Tässä on ollut suunnitelmissa mennä eläinlääkäriin terveystarkastukselle, mitään varsinaista vikaa tai vaivaa ei ole, mutta sellainen perustarkastus olis kiva tehä ihan oman mielenterveyden kannalta. Nyt ollaan kuitenkin täällä Kokkolassa ja minusta tuntuu tyhmältä lähtä vieraassa kaupungissa eläinlääkärille kun varsinaista asiaa ei ole. Tämä Olgan paino on nyt kuitenkin puhuttanut sen verran että äiti oli aamulla (minä vielä nukuin) soittanut heidän omalle eläinlääkärille ja jutellu Olgan voinnista. Tämä lääkäri oli sitä mieltä, että koska koira on muutoin hyvässä kunnossa ja reipas, niin laihuus johtuu liian vähästä ravinnosta ja korjaantuu ruokamäärän lisäämisellä. Olga on tänään saanut ensimmäisen kerran myös päivällä ruoka-annoksen ja viikossa pitäisi ruveta näkymään muutosta ja jos ei näy, niin sitten näytille että voidaan tutkia mistä laihtuminen johtuu.
Ainut mikä tässä nyt mietityttää on se et Olgan ruokamäärät ja lenkitykset on pysyny samana jo pitkään. Kotkaan kun muutetiin niin lenkit piteni jonkin verran, mutta myös ruokamäärää suurensin silloin, mutta en nähtävästi riitävästi. Äiti ja isä kävi meillä kylässä lokakuun alussa ja silloin oli puhetta siitä, kuinka terveeltä Olga näyttää ja että se on saanu hieman massaakin hintelään kroppaansa. Nyt kun tultiin tänne jouluksi niin kommentit oli heti, että ompa se laihtunu. Itse sitä ei niin herkästi huomaa kun tuon koiran kanssa on koko ajan tekemisissä, mutta täytyy myöntää et kun viimeksi hain sen Vantaalta kyläilemästä niin kävi mielessä et mihin se koira on kutistunu. Eläinlääkäri oli meinannut, että tuon korkuisella (62cm) narttu rotikalla painoa saisi olla noin 40kg.
Tästä diagnoosista Olga nauttii suunnattomasti sillä sehän tarkottaa sille lisää ruokaa, mutta minulla on kyllä aika pahamieli siitä, että olen pitänyt tuota rakasta otusta nälässä.

Lis. Olga paino 33.7kg kun äsken isä sen vaakalla käytti. Siinä Vantaalla olleessa eläinsuojelutapauksessa se rotikka narttu paino 33kg ja oli alipainoinen. Lisää ruokaa!

Lelu

2009-01-04T19:30:00.003+02:00

Annettiin koiruuksille pari lelua kun rupes näyttämään siltä että neidit potee tekemisen puutetta. Alkuunsa hieman vahdin, ettei tule riitaa, mutta ei ois välttämättä tarvinnu. Olga oli kiinnostuneempi Alman leluista kun omistaan ja päinvastoin. Olga makas sängyn päällä ja piti lelua tassujen välissä ja lutkutti. Yhdeltä Alman leppäkertulta lähti jalat ja vinkulelusta hajos vinku, mutta ei se Olga niitä tahallaan repiny.
Alma taas ei saanu Olgan leluihin yhtään koloa aikaiseksi vaikka kuinka yritti. Sitävastoin Almalla oli varsin mielenkiintoinen tapa leikkiä. Kuvat ei ole kovin hyvin rajattuja ja tarkennettuja kun en naurultani siihen kyennyt.

Poikkeuksia

2009-01-03T18:17:00.004+02:00

En nyt muista et oonko jo kertonut Olgan kynsistä vai en, mutta ne on ihan haperoa. Tais olla joulupäivä kun huomasin et yks kynsi on lohjennut ja vuoti hieman verta. Päivystävälle eläinlääkärille soitin ja sain ohjeeksi leikata lerpattavat kynnen kappaleet pois ja puhdistaa ja suojata sen tassun. Eihän tuolla apinalla mitkään tupot paikallaan pysy, mutta irto palaset leikkasin pois ja huuhdoin kynnen hyvin betadinellä. Seuraavana päivänä lohjenneita kynsiä olikin sitten jo kolme joista kaksi oli verillä. Tarkemmin kun Olgan kynsiä tutki niin huomasin niiden olevan todella huokosta tavaraa. Siinä vaiheessa soitin sit toistamiseen lääkärille ja ohjeet oli samat kun edellisellä kerralla ja lisäksi hän neuvo ostamaan apteekista biotiinia jotta kynnet saadaan taas vahvoiksi. Ei ole koskaan ennen Olgan kynsissä ollut mitään vikaa ja en nytkään osaa sanoa et miksi ne on haperoksi muuttuneet, ruokavalio on aikakin pysynyt samana. Nyt ei ole enää pariin päivään yksikään kynsi vuotanut ja ei myöskään näy tulehtumisesta merkkejä, joten nyt vain odotellaan kynsien kasvua.
Siinä oli ensimmäinen poikkeus ja toinen poikkeus koskeekin sitten tuota toista otusta. Alma neiti on unohtanu sisäsiisteyden aikalailla kokonaan. Tai kokonaan on aika liiotellusti sanottu, mutta muutamia vahinkoja on käyny. Sillon kun me Olgan kans tultiin tänne niin samana päivänä ja seuraavana Alma pissas muutaman kerran sisälle ja tietenki sille matolle jota ei voi pestä. En osaa sanoa et miksi se niin teki, et stressasko Alma Olgaa (se ei kyllä siltä näyttäny) vai oliko se niin innossaan et ei malttanu pyytää ulos pääsyä. Mut pissaaminen loppu niiden parin päivän jälkeen ja nyt sit vaihtelun vuoksi kakataan sisälle. Alma täyttää huomenna vasta 6kk et saattaahan sitä vielä vahinkoja sattua, mutta nämä ei nyt tunnu ihan puhtaasti vahingoilta vaan enempi protesteilta. Almalla on myös sama tapa kun Olgalla oli pentuna eli se syö paljon tikkuja ja puun palasia ja sen huomaa myös siitä kakasta. Ehkä Almalla on kiire ulos ja kun kukaan ei huomaa kun se norkoilee eteisessä niin sitten mennään olkkariin asioille. Täytynee olla tarkempana ja päästää Alma aina ulos kun se eteisessä hengailee.

Raketteja

2008-12-31T20:13:00.003+02:00

Ainakaan ensimmäiset raketit ei ole aiheuttanu sen kummempia reaktioita koirissa. Olga nousi sängyltä ja kurkki ikkunasta ulos ja tokihan Alman piti nousta kattomaan et mitä varten se kaveri nyt nousi. Ihan ite Olga huomas et on täysin turvallista kömpiä takasin nukkumaan ja Alma otti toki vanhemmasta mallia. Olga nukkuu sohvalla mun vieressä ja Alma kiipesi mun syliin (hieman hidastaa kirjottamista kun on vaan vasen käsi vapaana). Täällä ei siis turhista stressata.

Onnea vuodelle 2009!

Änkyrä

2008-12-30T13:20:00.008+02:00

Meinasin perustaa eläintarhan, mutta se ei sitten onnistunutkaan. Äidin ystävän perhe joutui luopumaan heidän pienestä kissastaan ja minä lupauduin ottamaan Änkyrän meille asumaan. Sovittiin jo silloin, että Änkyrä saa kodin siskon luota jos meidän pieneen perheeseen ei kissaa jostain syystä voidakkaan ottaa.
Sunnuntaina Änkyrä sai kyydin Oulusta tänne Kokkolaan ja todistettiin kissan ja koirien ensikohtaaminen. Kissa on tottunut edellisessä kodissa toisiin kissoihin ja koiriin, mutta Olgalla ja Almalla ei kovin paljoa ole kissoista kokemusta. Alma ei ollut kissasta moksiskaan ja oli kiinnostuneempi kissan ruokakupista kun itse otuksesta. Olga taas oli hienoinen pettymys minulle kun tapaaminen ei sujunut ollenkaan niin hyvin kun olin kuvitellut. Olga kävi heti ensi hetkestä niin ylikieroksilla, ettei koko tutustumisesta tullut yhtään mitään. Piski pomppi ja haukkui ja ryntäili edestakaisin, joten Änkyrä oli pakko laittaa toiseen huoneeseen. Kello oli jo aika paljon ja päätettiin että Änkyrä saa asua yön vessassa ja aamulla jatketaa tutustelua kun höyrypää Olga on rauhoittunut.
Änkyrälle laitettiin ruokakipot ja hiekkalaatikko vessaan ja vietiin vielä oma tuttu häkkikin sinne, jotta tuntuu turvalliselta ja mukavalta olla siellä. Loppu illan minä istuinkin sitten vessassa kissan kanssa. Olen ihan varma, että Olgasta ja Änkyrästä olisi tullut kaverit kunhan olisivat tutustuneet toisiinsa, joten sen takia ei mennyt mönkään tämä juttu vaan siksi, että minä olen allerginen. Meillä on ollut kotona kissoja vuosia sitten ja silloin en niistä mitään oireita saanut, mutta nyt myöhemmin toiset kissat aiheuttavat reaktioita ja toiset eivät. Änkyrä sai minun silmät muurautumaan umpeen ja kurkun turpoamaan ja eihän niin voi elää.
Eilen veimme isän kanssa Änkyrän Seinäjoelle siskon luokse asustamaan. Niilo kisulainen oli heti innoissaan uudesta kaverista, mutta Änkyrä oli aika varautunut ja sähisi heti kun Nipa yritti tulla liian lähelle. Sinne jäivät kissat tutustumaan toisiinsa ja sisko lupasi laittaa kuvia kunhan otukset ovat hieman tottuneet toisiinsa. Tänään kissat ovat olleet kaksin kotona, mutta luultavasti eri huoneissa, jotta Änkyrä saa rauhassa tutustella paikkoihin. Uudenvuoden ajan sisko onkin vapaalla joten hänellä on aikaa olla kissojen kanssa kotosalla.

Kun koirat olivat lenkillä eilen aamulla niin me tutustuttiin Änkyrän kanssa tähän taloon. Alkoi vessa käymään jo tutuksi ja rohkeasti lähti Änkyrä kiertämään taloa. Ei juuri uudet hajut ja paikat pelottanut, vaikka ensi täytyi kyllä varmistaa ettei koirat ole paikalla. Änkyrä on kyllä todella ihmisrakas kissa ja se aloittikin kehräyksen jo silloin kun menit samaan huoneeseen. Mielellään kiipeää syliin ja puskee päällään ja kynsiä se ei taida omistaa ollenkaan tai ainakaan niitä ei käytetä. Kuvissa Änkyrä ei pörhistä karvojaan vaan se on juuri noin pörröinen.

Eteisestä Änkyrä löysi mieleisen leikkikalun eli äidin jouluiset punatulkut. Roikkuivat juuri niin ylhäällä että täytyi nousta seisomaan jotta ylettyy tassulla niitä koskettamaan.

Seinäjoella Niilo oli vastaan ottamassa uutta kaveria, mutta kaveri ei heti halunnutkaan tulla ulos häkistä.

Tässä kuvassa hyvin näkyy se, että Niilo kurkottelee haistelemaan ja Änkyrä perääntyy. Nipa olis mielellään jo leikkinyt ja tekikin sellaisia leikkihyökkäyksiä Änkyrää kohti, mutta peräänty kyllä kun huomas ettei toinen tykkää.

Nämä kaks kuvaa on sit tytöistä ja niissä näkyy hyvin et nyt voidaan jo ottaa päikkäreitä vieretysten. Alemmassa kuvassa Alma ei suinkaan koita syödä Olgan korvaa vaan antaa halin. Seuraavassa kuvassa olisi näkynyt se että Alma pitää päätä Olgan kaulalla, mutta se kuva on niin hämärä ettei sitä viitsi tänne laittaa (haluan uuden kameran!).

Joulurauhaa

2008-12-25T19:27:00.006+02:00

Ihan mukavasti on mennyt nyt pari päivää. Koiruudet tulee ihan kohtuullisesti toimeen keskenään vaikka Olga ei tykkää Almasta niin paljon kun Alma Olgasta. Pihalla nuo leikkii nätisti, välillä juostaan ja välillä haistellaan.

Sisällä leikki tahtoo olla lähinnä painimista. Olga ite kellahtaa selälleen ja Alma poukkoilee siinä päällä pureskellen Olgan korvia. Eilen meinas mennä leikki liian pitkälle kun Alma ei meinannu loputtaa kun Olga ilmotti et nyt riittää. Olga nousi seisomaan ja murahti, mutta kirppu ei sitä ottanu kuuleviin korviin ja Olga ärähti vähän enemmän johonka Alma vastas ärähtämällä. Ei siitä sen kummempaa tappelua tullu kun en antanu tulla.

Alma haluais nukkua Olgan vieressä, mutta Olgasta se on jo liikaa. Olga makas eteisen lattialla päivätorkuilla kun Alma tuli siihen taakse makaamaan ja laitto pään Olgan lantion päälle. Olga vaihto paikkaa ja kun Alma meinas tulla uudestaan liian liki niin Olga kiipes sohvalle karkuun. Samassa huoneessa mahtuvat kuitenkin nukkumaan vaikka pitääkin olla eri matoilla.

Tänään Olgalla on ollu jostain kummasta syystä mahakipiä. Se haisee ihan kammottavalle ja ulkona teki monta pientä kasaa lenkin aikana. Tänään neiti ei myöskään ole sietäny Almaa juuri ollenkaan. Heti murahtaa jos Alma rupeaa leikkimään tai tulee liian lähelle lorvailemaan. Iltapalaksi Olgalaiselle on luvassa piimää ja maitohappobakteereita niin saadaan mahakipu pois ja neiti paremmalle tuulelle.

Olga, Niilo ja kenguru

2008-12-23T12:32:00.005+02:00

Olga neiti on ollu Vantaalla sukuloimassa miltein pari viikkoa ja perjantaina pääsin minäkin Vantaalle. Viikonloppu vietettiin vielä sukulaisten nurkissa haittona ja Olga auttoi jouluvalmisteluissa haukkumalla kuusen.

Maanantaina isä tuli hakemaan meitä ja lähdettiin ajamaan kohti Kokkolaa joulun viettoon. Matkalla käytiin Seinäjoella viemässä siskolle jouluruokaa ja tarkistamassa Niilo kissan vointi. Niilo Nipa kisulainen voi vallan mainiosti. Pienihän se on kun mikä, mutta ei ole sisko väärässä kun hän sanoo et Niilo on adhd-kissa. Se on maassa ja puussa yhtä aikaa ja kirjaimellisesti kiipeilee seinille. Viivi oli arka, mutta Niilo on siinä suhteessa ihan erilainen sillä se ei arkaile yhtään. Kun tultiin sisälle niin heti se oli siinä puskemassa ja jahtaamassa housunlahkeita. Hyvää valokuvaa oli mahdoton ottaa sillä kun kamera räpsähti niin Niilo oli jo jossain muualla. Olga odotteli autossa sen aikaa kun oltiin Niiloa rapsuttelemassa kun muuten olisi vierailu venynyt ties kuinka pitkäksi.

Kokkolassa meitä oli vastassa luminen maisema ja kenguru. Hieman Olga murahteli alkuunsa, mutta hyvin on tullu koirat toimeen keskenään. Alma poukkoilee ympäriinsä ja Olga kattoo vierestä. Yö meni ihan mukavasti kun koiruudet oli omilla pedeillään ja eri huoneissa. Tänään koiruudet on kulkenu peräkanaa ympäri kämppää ja leikineet pihalla. Viimeksi kun koirat tapas niin Olga makas lattialla ja Alma kiipeili Olgan päällä. Mä ajattelin et Olga ei enää anna Alman kiipeillä päällään, mutta onhan noi taas "painineet" pitkin lattioita. Lisää kuvia laitan kunhan saan niitä ensin räpsittyä.

Oikein mukavaa ja rauhallista joulua kaikille!

Jumalolento

2008-12-12T15:50:00.004+02:00

Koira, subst.
eräänlainen jumalolento,
jonka tehtävänä on koota
maailman palvonnan ylijäämä.

Ambrose Bierce (1842-1914)

P.S. Tuon yllä olevan jumalolennon älyn olemassa olosta en mene takuuseen.

Matto

2008-12-08T12:30:00.005+02:00

Meillä oli entisessä kodissa tuulikaappi. Hommasin siihen tuulikaapin lattialle tuollaista eteismattoa rautakaupasta. Siihen jäi hyvin kaikki hiekka ja roska mitä kenkien ja koiran mukana pihalta kulkeutui sisälle. Eteisen matto oli myös Olgan lemppari paikkoja, siellä se otti kaikki päivätorkut ja aika usein nukkui myös yöunet.

Täällä uudessa asunnossa ei ole erikseen mitään tuulikaappia ja koko eteistä en ole viitsinyt tuolla matolla peittää. Oven edessä on vain pieni pala johon saa jalat pyyhittyä kun tulee rapusta sisään. Hiekkaa se maton kappale ei enää pidättele samalla tavalla kuin iso matto ennen, mutta Olgasta se on silti ihana. Eihän toi koiruus edes mahdu sille matolle kokonaan makaamaan, mutta ei se neitiä hidasta.

Olen ajatellut leikata tuota samaa materiaalia autossa olevaan koiranhäkkiin. Siellä on nyt vain sellainen paketin mukana tullut kumimatto, joka estää tassuja liukumasta. Tuo matto ajaisi saman asian ja olisi vielä mielyttävämpi maata ja kenties myös hieman lämpimämpi kuin se ohkanen kumimatto.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

2008-12-06T15:16:00.008+02:00

Olgalla tosin taitaa olla itsepäisyyspäivä. Ollaan oltu pari tuntia lenkillä tuolla Katariinan päässä ja Olga olis koko matkan halunnu kulkea reippaasti mun edellä ja sitä piti koko ajan muistuttaa et missä se sen oma paikka on. Aina ei menny edes käsky perille, mutta pysähtyminen autto joka kerta. Kun matkan teko loppuu niin Olga palaa mun viereen, välillä turhan hitaasti, mutta useinmiten aika reippaasti.

Monet kerrat ollaan tuolla puistossa noiden virtahepojen ohi kulettu ja vasta nyt Olga huomas ne. Niitä piti haistella ja läpsiä tassulla kun ne ei reagoinu mitenkään Olgan leikkiin kutsuihin.

Lopulta neiti päätti et tyhmiä elukoita et hänpä kaivaa ne ylös maasta.

Lopuksi vielä tämmönen seisotuskuva koiruudesta. Täytyy tosin myöntää et käskystä Olga ei noin nätisti seiso, vaan tuossa kuvassa se kovasti tuijottaa kauempana räkyttävää villakoiraa. Onhan tuo koira vieläkin aika rimpula rotusekseen, mutta mielummin rimpula kun läski.

Saksanpaimenkoira

2008-12-03T16:49:00.002+02:00

Olga pelkää sakemanneja kun niitä on niin usein juoksennellu ihmisten pihoista äristen päälle. En tiedä et miten ne irto koirat on aina sattunu olemaan just saksanpaimenkoiria, mut niitä ne on vaan ollu. Olga reagoi lenkeillä muihin koiriin koko ajan vähemmän ja vähemmän, mutta sakemanni aiheuttaa ihan karmeen rähinän.
Tänään oltiin lenkillä tuolla rannassa ja koirapuistossa oli mies saksanpaimenkoiran kanssa. Mä olin jo valmistautunu Olgan rähinään kun käveltiin siitä ohi, mut neitipä olikin kiinnostunu siitä koirasta. Me mentiin siihen aidan tykö haisteleen ja mä kehuin Olgaa kun se oli niin nätisti. Se koira oli 8-vuotias uros, joten se oli jo aika rauhallinen ja sitä ei hirveesti mikään häirinny. Kerroin sille miehelle et yleensä Olga pelkää ja kysyin et voidaanko me tulla hetkeksi tutustumaan. Olgaa ihan selvästi jännitti ja se oli hieman varautunu aluksi, mutta kun koirat oli hetken haistellu niin Olga olis ollu ihan valmis leikkimään. Se uros ei vaan oikein innostunu hippasilla olosta, joten Olga kulki sen perässä tovin ja sitten lähettiin jatkamaan matkaa.
Tuskimpa Olgan pelot sakemanneja kohtaan on nyt kokonaan poistunu, mutta oli tämä ainakin yksi hyvä kokemus. Sovittiin sen miehen kanssa, että Olga saa tulla aina tervehtimään jos tuolla lenkkipoluilla tavataan. Kenties joku päivä neiti ei enää pelkää tai ei ainakaan samalla tavalla reagoi rähisemällä.

Puruluu rahaa

2008-11-29T12:43:00.001+02:00

Olga on tänään aamulenkillä tienannu hieman puruluu rahaa itselleen. Neiti poikkes pyörätieltä pusikon puolelle ja toi tullessaan miesten lompakon. Hieman houkutteli se raha siellä lompakossa (150€), mutta ei antanu luonto periksi vaan piti numerotiedustelusta etsiä puhelinnumero ja soittaa sille miehelle. Se asu aika lähellä sitä löytöpaikkaa ja me käveltiin Olgan kans viemään lompakko oikealle omistajalle. Se mies oli todella kiitollinen kun sai kaikki korttinsa ja rahansa takas ja me saatiin 20€ löytöpalkkiota ja hyvä mieli.

Suklaata

2008-11-25T20:36:00.003+02:00

Ostin tänään joulusuklaata, kaks laatikkoa sellasia paperiin käärittyjä suklaakarkkeja. Laitoi ne vadille ja vadin telkkaritasolle, että voin siitä aina ohi kulkeissa ottaa yhden tai kaksi. Laskin vadin pöydälle ja vein pahvilaatikot keittiöön ja rupesin kuunteleen et ihmeellistä rapinaa kuuluu olkkarista. Olgahan se siellä söi suklaata papereineen päivineen. Nostin sen vadin kirjahyllyn päälle, mutta koiruus näytti siltä et se ihan justiinsa kiipeää hyllyn päälle, niin päätin sitten laittaa ne suklaat keittiön yläkaappiin. Säästyypähän suklaat kun koira ei ylety syömään niitä ja ite kuitenki unohdan ne sinne kaapin hyllylle. Jos suklaa ei olis koirille myrkyllistä, niin dacabosta vois tulla meidän uus treeniherkku kun sen verran hyvin näytti Olgalle maistuvan.

Elukoita

2008-11-25T17:11:00.003+02:00

Olga on ollu Vantaalla sukuloimassa viikon verran ja eilen mä ajoin hakemaan neidin kotiin. Tänään lähettiin 6.30 ajamaan Vantaalta kohti Kotkaa ja keli oli kamala. Sato räntää koko matkan ja oli pimeää ja liukasta, juuri mitään ei nähnyt eteensä.

Sen verran on ollut tuota piskiä ikävä, että olen täällä viikon verran haaveillu muista eläimistä. Sitä pientä bortsua meille ei nyt vielä tule. Tulin siihen tulikseen kun asioita mietin, että Olga vaatii vielä paljon koulutusta ennen kun meille voi toinen koiruus muuttaa. Toisen eläimen kuitenkin haluaisin ja olenkin hieman miettinyt että ottaisin kissan. Tarkoitus ei kuitenkaan ole perustaa eläintarhaa ja koska se bortsu jossain vaiheessa taloon tulee niin kaksi koiraa ja kissa saattaa olla liikaa keskusta kaksiossa. Tarkkaan täytyy miettiä, että mitä teen, mutta Niilo ei ollenkaan auta asiaa.

Niilo on pikkusiskon uusi kissa (kuvat on siskon ottamia). Tämä pieni kisulainen on vasta kaksi kuukautta vanha ja on siis luovutettu uuteen kotiin liian varhain. Niilon emä ei vaan hyväksynyt pentuja ja käyttäyty niitä kohtaan agressiivisesti joten pennut oli pakko vieroittaa emästään liian aikaisin. Tarkempia yksityiskohtia en tiedä, mutta kyllä siitä ihan kissa tulee. Mummulassa kissa synnytti kaksi pientä pentua ja jäi auton alle pari päivää synnytyksen jälkeen. Mummu vei pennut eläinlääkärille lopetettavaksi, mutta lääkäri sanoi et kyllä ne selviää. Mummu ruokki pentuja pipetillä monta kertaa päivässä ja kissoja tuli niistäkin, vieläpä hyvin ihmisrakkaita kissoja, joten pärjää se Niilo-poikakin.

Viivi

2008-11-15T19:34:00.002+02:00

Koskaan ei tiedä
onko aikaa paljon
vai vähän,
yht´äkkiä huomaa
se päättyikin tähän.
On paikkasi tyhjä ja
korvaamaton, ja
kaipuu suuri
sanaton.

Voimia siskolle Seinäjoelle. Kyllä se ajan kanssa helpottaa ja muistoja kukaan ei sinulta pois voi ottaa.

Rotikka ja rollaattori

2008-11-12T19:12:00.002+02:00

Vaikka toi piskin paskiainen tossa lattialla on tällä hetkellä hieman vapaa-aikaa rajottava tekiä, niin silti mulla taitaa olla koira lopun elämääni. Rottweileri taitaa myös olla se minun rotu vaikka jossain vaiheessa talouteen myös se bortsu tulee. Olen vaan ajatellut et kun vanhenen tai sairastun niin sitten en enää pysty noin isoa ja vaativaa rotua ottamaan. Tänään tuli tuokin ajatus todistettua vääräksi. Kauppaan mennessä pyörätiellä tuli vastaan noin 60-vuotias nainen rollaattorin kanssa ja vierellä käveli rotikka.

Mä haluaisin..

2008-11-09T14:56:00.003+02:00

Mä haluaisin mennä kuntosalille ja uimahalliin, mutta ei ole aikaa. Mä haluasin myös käydä hierojalla kun niskat on niin jumissa ettei pää kohta käänny, mutta ei ole aikaa, eikä rahaa. Mä haluaisin myös omistaa jotain muitaki vaatteita kun ulkoilukampetta, mutta ei ole rahaa muuhun kun siihen mitä oikeasti tarvii. Mä haluaisin käydä elokuvissa tai teatterissa, mutta en koskaan ehdi. Mä haluaisin myös joskus lähtä työkavereiden mukaan kun ne lähtee kaljalle töiden jälkeen, mutta mun täytyy tulla suoraan kotiin. Mä haluaisin et mattojen pesu ei kuulu viikkosiivoukseen. Mä haluaisin viettää jonkun harvoista vapaapäivistäni kokonaan yöpuvussa. Mä haluaisin aikaa maalata mun olkkarin seinät. Mä haluaisin aikaa myös harrastuksille. Just nyt mä haluaisin olla koiraton ihminen.

1-vuotias

2008-11-04T20:21:00.003+02:00

Mun blogin pitäminen on alotettu tasan vuosi sitten. Mä ajattelin silloin kun alotin, et kirjottelen sillon kun on asiaa ja en ota paineita jos en jaksa kirjotella. Tämä viesti näyttäs olevan 160. viesti tänne, joten on näköjään riitänyt sitä asiaa. Yleensä mä en kirjota mitään kovin fiksua, mutta kai tuohon 160:een mahtuu edes joku viesti missä on hieman ajatustakin mukana.
Asiaa on tänäänkin tai ainakin kerrottavaa, sillä oltiin Olgan kans alaosaston treeneissä äsken. Meidän treeniin kuului tänään luoksepäästävyyttä. Alussa Olga olis halunnu mennä tervehtiin vastaan tulijaa, mutta hetki kun oltiin istuttu niin alko homma sujumaan aika hyvin. Mä kehuin ja palkkasin Olgaa kun se ei reagoinut muihin. Aikamme siinä istuttiin ja selvästi huomas et Olga rauhottu ihan eritavalla kun ennen. Sillä ei ollu kiire mihinkään ja hienon istunnon hieno keskeytys oli se et käytiin rauhallisesti käveleen pieni lenkki ja jatkettiin sitten istumista. Meni niin loistavasti, et otettiin sen jälkeen muutama pikku pätkä seuraamista ja se meni myös hienosti. Toi istuminen vaan rauhotti tuon duracelpupun niin et ohjaaja sanoi Olgan seuraamisen olleen paikoin jopa hieman flegmaattisen oloista. Taidan koittaa tuota koiran rauhottamista tulevissakin treeneissä niin se ei ole puussa ja maassa yhtäaikaa. Ja meidän seuraaminen oli tänään niin hienoa, et kotiläksyksi tuli pitempien pätkien seuruuttaminen.

Koulutusta

2008-11-03T20:48:00.004+02:00

En nyt ulkoa muista (ja en jaksa ruveta ettimään) et olenko mä kirjottanut jo aijemmin siitä et Olga vetää remmissä ja haukkuu autoja. Ainahan se on haukkunut traktorit ja peräkärryt, mutta sen jälkeen kun muutettiin kaupunkiin niin homma repes käsistä. Remmissä Olga ei ole hirveästi vetänyt aijemmin ja jos on remmi kiristynyt niin pysähtyminen on auttanut asiaan. Nyt viimesen kahden kuukauden aikana on vetäminen vaan lisääntynyt ja mä ensin ajattelin et Olga tarvii vain aikaa et se sopeutuu kaupunkiin ja et vetäminen johtuu siitä et kaikki on niin uutta.

En jaksa analysoida sen enempää et missä mä olen tehnyt väärin ja mitä mä sillon aattelin, mutta mulla tuli mitta täyteen ja päätin et asioiden on muututtava. Mä haluan et lenkkeily Olgan kans on mukavaa ja viime aikoina se ei ole sitä ollut. Me lähettiin siis kouluttautumaan ja oltiin sunnuntaina Hämeenlinnassa opiskelemassa käytöstapoja. On todella vaikea kirjottaa se mitä siellä opittiin, mutta hyötyä siitä on. Olga ei enää vedä lenkkeillessä ja jos se lähtee haahuileen niin se tulee käskystä taas omalle paikalleen käveleen. Oma paikka on minun vasemmalla puolella ja koira saa olla hieman edellä tai takana ja meidän välissäkin saa olla ilmaa. Se ei siis ole mikään seuraa-asento vaan Olga vapaasti kulkee minun vasemmalla puolella. Tämä sujuu mainiosti ja jos Olga unohtuu johonkin haistelemaan niin pieni nykäsy remmistä ja koiruus kiiruhtaa omalle paikalleen kehuttavaksi ja palkattavaksi.
Ihan yhtä hyvin meillä ei vielä mene autojen ohitukset. Parannusta on tapahtunut huomattavasti, mutta edelleen haukutaan kaikki isommat autot kuten kuorma-autot ja traktorit. Parannus on tapahtunut siinä, että vielä lauantaina haukuttiin myös henkilöautot ja pyöräilijät. Nyt minulla on myös ne työkalut joiden avulla saadaan haukkuminen kokonaan pois, mutta se vaatii aikaa ja kovaa treenaamista.
Lauantai oli myös vapaapäivä, joten me lähdettiin Olgan kanssa Vantaalle sukulaisiin (Vantaalta oli myös lyhempi ajomatka Hämeenlinnaan kun täältä). Siellä oli tietenkin puhetta tästä koulutuksesta ja tulevista treeneistä ja Olga taisi ymmärtää treenit hieman väärin..

Syy

2008-10-31T15:16:00.003+02:00

Selvisi syy tuohon Olgan ensimmäiseen hepuliin eilen. Kun lähdin töihin niin naapuri tuli vastaan ja siinä sit hetki rupateltiin. Meijän rapussa oli ollu pari puliukkoa pitämässä sadetta eilen alkuillasta ja poliisi oli käyny ne sieltä hakemassa pois. Oli kuulemma ollu hiukka meteliä rapussa silloin, mutta ei ollu naapuri pistäny merkille et oliko Olga haukkunu yksin ollessaan vai ei.

Hepuli 2

2008-10-31T11:29:00.002+02:00

Aikamoinen hepuli koettiin tunti tuon edellisen viestin jälkeen. Olga sai nimittäin sellasen mahanturpoamiskohtauksen. Ihan rauhassa se tuossa makas ja yhtäkkiä se rupes kakomaan ja vaeltaan ympyrää. Maha turpos hieman ja Olga koitti syödä kaikki matonhapsut ja nuoli kaiken pölyn ja karvan mitä nurkissa pyöri. Se halus ulos, joten me mentiin ulos hieman kävelemään kun se kuulemma saattaa helpottaa koiran oloa ja samalla mä hieroskelin Olgan mahaa. Olga söi hieman ruohoa, mutta ei ahminut sitä niin kuin se normaalisti olisi tuossa tilassa tehnyt. Puolisen tuntia me oltiin pihalla kunnes Olga rauhottu ja palattiin takasin sisälle.
Olga pisti olkkarin lattialle maaten ja rupes nukkumaan. Minä en siinä vaiheessa vielä uskaltanu mennä sänkyyn vaan vahdin sohvalla et koiralla on kaikki hyvin. Ite maltoin mennä nukkumaan joskus kahden maissa ja silloin Olgakin vaihto olkkarin lattialta mun sängyn viereen. Aamuyöllä mä heräsin siihen et Olga voi huonosti, se maiskutti suutaan ja kuolas. Mä en päässy edes ylös sängystä kun koira jo oksensi. Ja se oksennus ei sitten jäänyt siihen yhteen kertaan vaan koiruus oksensi yhteensä kaheksan kertaa pienen kasan limaa. Otettiin aina sellaset 20min turkkuja välissä ja sitten oksennettiin taas.
Olga on tosi väsyny, nyt se nukkuu tuolla mun sängyn päällä ja luulempa et se nukkuu koko päivän. Aamulla käytiin pikku kävelyllä ja Olga pissas, mutta ei se kovin kauaa jaksanu olla ulkona. Mun pitää lähtä kohta töihin, mutta aijon kyllä tulla ruokatunniksi kotiin kattomaan "potilasta". Hitsi kun tietäs et mistä noi kohtaukset johtuu ja mitä niille voi tehdä.

Hepuli

2008-10-30T20:43:00.003+02:00

Olga oli aika levottoman olonen kun tulin kotia äsken. Se koitti tulla ovenraosta käytävään kun astuin sisälle ja sitä se ei ole koskaan tehny aijemmin. Se yleensä vasta kömpii alas sängyltä kun mä olen jo sisällä. Se pomppi mua vasten ja pyöri ympyrää niin et mä en saanu oikein mitään tehtyä. Lähettiin samantien iltapissalle ja heti kun oli pissat tullu niin Olga lähti ite kohti kotia. Rappukäytävässä sillä oli aika kova kiire kotiovelle ja ei se edes meinannu malttaa odottaa lupaa et saa kulkea ovesta. Kotona se oli taas ihan normaalisti ja annoin sille puruluun kaluttavaksi. Kesken jyrsimisen Olga sai ihan kauheen hepulin, se juoksi ovelle haukkumaan ja kävi välillä kattomassa mua et enkö mä meinaa tulla ollenkaan kattomaan et mikä siellä on. Käskystä se tuli olkkarin puolelle, mutta rupes vinkumaan ja se ei ole normaalia Olgaa. Mä en kuullu rapusta mitään ja koiruuskin rauhottu hetken päästä. En tiedä et onko jotain tapahtunu rapussa sillä välin kun mä olin poissa vai mistä tuo johtu, mutta kotona oli kaikki just niin kuin minun lähtiessä töihin.

Vinkupallo

2008-10-28T16:36:00.007+02:00

Ostin Olgalle tarjouskorista pallon kun kävin ruokakaupassa. Ajattelin et siitä olis jotain iloa täksi illaksi kun ilma ei varsinaisesti suosi ulkoilua. Annoin Olgalle tuon pallon ja aika vaikeaa oli ottaa tuo alla oleva kuva kun Olga ei millään olis malttanu odottaa lupaa et saa ottaa sen pallon itelleen. Pari kertaa piti kaivaa pallo pois koiruuden kidasta, ennen kun se usko et varastaa ei kannata.

Koko illaksi ei pallosta ollut iloa, mutta kuitenkin jopa viideksi minuutiksi. Heti kun Olga sai luvan ottaa lelun, niin alko jyrsiminen. Niin ahkerasti toi otus jyrsi sitä pallon pintaa, ettei se edes huomannut sitä vinkua.

Pallossa riitti sisämystä ihan mukavasti ja mikäs se on parempi paikka sotkea, kuin olkkarin matto.

Kun pallo oli tyhjennetty ja sisälmykset eroteltu toisistaan, niin jo löysi Olgakin sen vinkuosan ja siitä se riemu ratkes. Minuutin ajan koira sinkoili ympäri olohuonetta ja sitten se vinku olikin jo hajotettu. Tässä makaa itseensä hyvin tytyväinen pallontappaja ja odottelee illan seuraavaa ohjelmanumeroa. Taidan päästä helpommalla jos vaan lähen tuonne sateeseen lenkille.

Luontohavaintoja

2008-10-27T16:54:00.002+02:00

Ensimmäinen erikoinen luontohavainto tapahtui aamuyöllä kun Olga herätti minut et pitää päästä ulos. Se ei ole yöllä pyytänyt ulos enää pitkiin aikoihin, mutta sehän vaan tarkoitti sitä, että sillä oli oikeasti asiaa. Välittömästi kun Olgan tassut kosketti nurmikkoa niin ummetus loppu. Onneksi oli useampi kakkapussi mukana kun ei yksi olis riittäny.
Aamulla me käytiin kahden tunnin sateinen ja tuulinen lenkki tuolla rannalla ja oli yllättävän mukavaa vaikka ilma olikin aika kurja. Sorsaparveen oli eksyny muukalaisia, sillä siellä tavallisten sorsien seassa oli kaksi kermanväristä sorsaa. Kovin läheltä en päässyt niitä kattomaan kun mulla oli toi sorsienkarkotin mukana, mutta väriä lukuunottamatta ne näytti ihan tavallisilta sorsilta. Kameraa ei tietenkään ollut mukana, mutta netistä löysin kuvan sinisorsan vaaleasta muunnoksesta ja luultavasti ne kaksi lintua oli just sellasia.
Koska tänään on ollut todellinen luontohavainto päivä niin näin myös elämäni ensimmäistä kertaa kun orava tippu puusta. Se ihan rauhassa mutusteli tammenterhoa pyörätien laidassa ja kun se huomas meidät niin se juoksi puuhun. Kiipes jonkin matkaa vartta ylöspäin ja lähti juoksemaan oksaa pitkin ja sillon siltä lipes ote ja se tippu selälleen maahan. Samalla sekunnilla, kun se osu maahan, se oli jo jaloillaan ja jatko matkaa.
Jotta ummetuksesta ei päästäisi niin helpolla eroon, niin oltiin jo miltein kotona kun Olga söi jonku löntin. Se käveli suht nätisti tien laidassa ja yhtäkkiä se vaan nielas jotain. En tiedä ollenkaan et mitä se oli, mutta neiti näytti pirun tyytyväiseltä itseensä sen välipalan jälkeen. Tässä nyt odotellaan et kuinka käy, et tuleko se löntti ulos normaalisti vai aiheuttaako ongelmia tullessaan. Tyhmä piski.

Ummetus

2008-10-26T18:18:00.002+02:00

Olga ei ole käyny isolla asialla perjantai aamu jälkeen. Ihan se on oma reipas itsensä, ruoka maistuu ja energiaa pisaa, mutta kakalla se ei ole suostunu käymään. Mun mielestä se ei ole syöny mitään ihmeellistä pihalta ja kotonakaan ei olla mitään ylimääräsiä popsittu. En oikein ole vielä päättänyt et saako se iltaruokaa tänään ollenkaan, mutta jos huomiseen mennessä ei rupee maha toimimaan niin sit täytynee soitella eläinlääkärille ja kysellä neuvoja. Parafiiniöljyä se on saanut eilen illalla ja tänään aamulla.
Pihalla ollessa Olga ei edes yritä kakata, et sillä eikai vaan ole hätä. Jos se haluais kakata, mutta ei pysty, niin silloinhan se kuitenkin kyykkis ja yrittäs saaha jotain aikaan. Jos mä seison paikollani ja oottelen niin sit se lirauttaa mun mieliksi pienet pisut, mutta ei muuta. Toi piski pieree ihan pirusti, et ilma ei ainakaan jää mahaan vanheneen.

Karvaa

2008-10-20T18:39:00.002+03:00

Olgalla on karvanlähtöaika. Joka paikka on pullollaan mustia karvoja ja niitä löytyy sellasistakin paikoista joissa niitä ei pitäisi olla, muun muassa työpaikan kahvihuoneesta. Kyllähän tuosta eläimestä lähtee karvaa aina, mutta kahesti vuodessa on ihan selvä karvalöhtöaika. Ekan kerran karva vaihtuu alku kesästä ja toisen kerran näin talven korvilla. Viime talvena Olga vaihto karvansa kun oli ensimmäiset pakkaset. Silloin kävi jopa mielessä et pitääkö koiruudelle ostaa takki että se tarkenee, kun sitä karvaa ei jäänyt koiraan juuri ollenkaan.
Pari viikkoa täytyy nyt imuroida tiuhempaan kun normaalisti. Sekin hieman auttaa kun harjaa tuota koiruutta aina pihalla ollessa ja kohta tulee se vaihe kun aluskarvaa saa kaksin käsin nyhtää irti tuosta eläimestä.

Olga ja Alma

2008-10-14T18:29:00.006+03:00

Äiti ja isä oli Alman kanssa meillä viikonloppuna kylässä. Koiruuksilla oli aika kovasti kokoeroa, mutta se ei menoa haitannut. Olga makasi maassa ja Alma otti vauhtia ja hyppäs Olgan naamalle. Se tirpunen puri korvista ja näykki huulista ja Olgan häntä kiinnosti kans kovasti, mutta ei se siihen hampaitaan kuitenkaan iskeny. Olga tykkäs kun ei se mennyt pois vaikka olis kyllä päässyt. Lenkkeilessä Alma koitti välillä näykkiä Olgaa kintereistä, mutta Olga ei tainnut edes huomata sellasta. Kerran Olga ärähti kun Alma tuli haisteleen samaa länttiä patjassa kun Olga, mut ei siinäkään sen kummempaa ollu. Olga myös vei Alman vinkulelun häkistä ja kun Alma olis menny hakemaan omansa niin Olga hieman murahti joten mä otin sen lelun sitten pois. Valmiiksi olin jo keränny Olgan omat lelut koriin kun en voinu tietää et onko se niistä kovinkin mustis.

Alma on sinnikäs kun mikä. Se maanantaina aamupäivällä käveli meidän kans sellasen parin tunnin lenkin. Matkaa kerty ehkä 3-4km, et ei me kovin vauhdikkaasti edetty, mutta silti se on aika pitkä matka kolmen kuukauden ikäselle.
Näin selätetään rotikka! Se tietenkin helpottaa kun iso peto jo valmiiksi makaa maassa, niin ei tarvi kun pää saada taklattua.

Tämä on aika huono kuva, mut paremmin noita koiruuksia ei saanu poseeraan ja tuosta näkyy ainakin se kokoero. Olga nyt kurottelee ylöspäin ja Alma istuu hieman taempana ja vielä aika matalana, mutta toinen on kuitenkin iso ja toinen pieni.

Orava

2008-10-10T15:49:00.002+03:00

Täällä on tosi kesyjä oravia. Ihmiset ruokkii niitä, joten ne ei pelkää. Koiraa ne osaa kyllä väistää, mutta esim. koirapuistossa ne on oppinu et vaikka se piskin ketale haukkuu niin se ei pääse kimppuun kun on aita välissä. Tänään käveltiin yhden muurin viertä ja Olga haisteli kovasti maata siinä muurin juurella. Kun tie nousi ja muuri mataleni, niin Olga hyppäs sitä muuria vasten ja pää kallellaan katteli jotain. Mä en ensin huomaannu siellä pusikossa mitään, mutta oravahan siellä oli kun tarkemmin katteli. Tais olla se eläin ihan kauhusta kankea kun se ei liikkunu mihinkään vaikka Olga miltein nenutteli sen kanssa. Kun mä sanoin Olgalle et nyt mennään ja nyppäsin hieman remmistä, niin siinä vaiheessa se orava otti jalat alleen. Olga oli jo hyppäämässä siitä muurilta alas, mutta sen verran nopeat refleksit sillä on et suu loppas heti kun orava liikahti. Välipala jäi Olgalta onneksi saamatta, mutta orava menetti perskarvansa.

Tottista

2008-10-07T21:41:00.003+03:00

Tulin töistä kotiin ennen yhdeksää ja lähettiin iltapissalle samantien. Olga kuunteli mua täydellisesti koko pissalenkin ajan ja kun tultiin kotia niin otettiin muutama tottis harjotus kuuntelemisen kunniaksi. Paras treeni aikoihin ja täytyy ruveta sillä silmällä katteleen et siirrettäänkö me meidän harkat muutoinkin näin iltaan. Aamulla on käyty pitkä lenkki ja koira on sen jälkeen sopivasti levännyt sillä välin kun olen töissä ja nälkä on kova. Vireystila on sopiva ja motivaatiota (eli nälkää) löytyy. BH-koe, täältä tullaan!

Pimeetä

2008-10-06T21:01:00.002+03:00

Illat on jo todella pimeitä ja mä olen miettinyt et kuinka tuolla pihalla uskaltaa liikkua. Tänään käveltiin yhen koulun takana ja yhtäkkiä Olga nosti niskakarvat pystyyn ja rupes muriseen. Ketään ei näkyny missään, mut eihän toi nyt ihan turhaan murise. Koitettiin jatkaa matkaa, mut Olga ei olis halunnu lähtä mihinkään ja pian siitä läheisestä puskasta kuulu pojan ääni, et me täällä vaan leikitään. Pikkupojat oli leikkimässä jotain vakoiluleikkiä eli toisin sanoen he olivat piilossa ohikulkioilta. Eiköhän tuo varmistanu sen et ei mua pääse kukaan pimeässä yllättään jos mulla on vaan koiruus mukana.
Koska pelkkä syysilta ei ole itsessään tarpeeksi pimeä näin kaupunki olosuhteissa, niin tuli sähkökatko. Sata metriä oltiin päästy eteenpäin sieltä koulun takaa kun koko kaupunki pimeni. Ei ollu katuvaloja, eikä mitään liikkeitten tai asuntojen valoja. Mä en nähny eka eteeni senttiäkään, kaikkialla oli vaan pimeyttä. Siinä mä seisoin keskellä kaupunkia, pyörätiellä ja en näe edes et onko koira remmin päässä vai ei. Pikkuhiljaa rupes kauempaa kajastamaan autojen valoja ja niitten avulla me osattiin kävellä kotia päin. Jossain vaiheessa mä mietin et nyt mä osaan jo kotia vaikka autoja ei enää tulis, kävelen vaan suoraan niin mä törmään oikeeseen taloon ja voin sitten vaikka hiissata kättä seinää vasten et löydän portille. Onneksi sentään niitä autoja oli kuitenki vielä liikenteessä niin päästiin perille hieman nopeampaa. Oikean rappukäytävän löysin myös ja juuri kun konttasin ylös portaita koiran kans niin valotkin tuli takasin.
Ensimmäisenä etsin taskulampun kun tultiin kotia ja taidampa säilöä sen tuohon eteisen kaappiin vastaisen varalle. Kolme taskaria omistan, mut vain yks niistä toimi tai toimii muutkin, mut niihin ei ollu pattereita. Muutaman kerran on menny sähköt poikki nyt viimesen puolentunnin aikana, mut eipä se juuri haittaa kun kyntilöitä on ripoteltu jo muutenkin ympäri asuntoa ja tulitikkujakin muistin ostaa viime kerralla kun kaupassa kävin.
Olga ei ollu moksiskaan valojen puutteesta, hieman se pihalla ihmetteli kun linnut piti kamalaa meteliä pimeyden ajan. En tiedä et miksi ne niin huusivat, mutta kaippa ne varotteli toisiaan. Minä lähden nyt taskulampun kanssa lukemaan niitä lehtiä joita olen viime aikoina ostanu, mutta joita en ole ehtinyt lukea. Tälläkään hetkellä ei siis ole valoja..

Kotona

2008-10-05T20:12:00.002+03:00

Lähdin aamulla junalla Vantaalle hakemaan Olgaa kotia. Täältä kun lähtee junalla liikkeelle niin ensin pitää mennä Kouvolaan ja siellä vaihtaa Helsinkiin menevään junaan joka sekin ajaa Lahden kautta. Onneksi noi junat on kuitenki niin nopeita, et tuohon matkaan ei mennyt kun reilu kaks tuntia. Olga oli asemalla vastassa ja syliinhän se änkäs kun mut näki. Jonkin aikaa istuttiin vielä sukulaisissa ennen kun lähdettiin ajamaan kotia.
Mä olen viime viikolla järjestäny huonekalut uudelleen kun ne ei olleet oikeilla paikoillaan ja hieman se hämmensi Olgaa, mut ei se sitä kauaa jaksanu murehtia. Olgan oma paikka on samalla kohtaa kun ennenkin, samoin ruokakippo ja lelulaatikonkin neiti löysi heti, joten kaikki tarvittava on tallella. Ei toi koiruus kyllä mitään leluja tälle iltaa tarvitse kun se on niin väsyny lomamatkastaan Vantaalle, et se meni suoraan maaten kun paikat oli tarkistettu. Silmät ei millään jaksas pysyä auki, mut sen pitää pitää mua silmällä, etten mä vaan häviä.

Viiraa

2008-10-03T21:33:00.002+03:00

Sen verran on ruvennu päässä viiraamaan nyt yksin ollessa, että olen hankkimassa meille toista koiraa. Alustavasti minulle on varattuna pieni borderterrieri uros, joka on syntynyt viime tiistaina. Parin viikon päästä menen käymään kasvattajan tykönä kylässä ja sillon varmistuu se, että hyväksyykö kasvattaja minut ja hyväksynkö minä kasvattajan ja hänen koiransa. Jos tapaamisessa menee kaikki hyvin, niin joulukuun alussa meidän talouteen tulee mies :)

Yksin

2008-09-28T19:52:00.002+03:00

Olga lähti Vantaalle vasta kaks tuntia sitten ja ompa tyhmää olla yksin kotona. Vessassa kävin ja kukaan ei tullu ovelle tarkistaan et mitä mä teen. Jääkaapillakin piti käydä ihan yksin. Ei Olga aina tuu keittiöön asti kattomaan et saako sekin jotain hyvää, mut en mä silti pääse jääkaapille niin et Olga ei siihen reagois. Se saattaa vaan nostaa päätään omalta paikalta ja tarkistaa et kannattaako nousta vai ei, mut reaktio se on sekin. Huomenna kun tuun kotia niin kukaan ei ole vastassa. Osaankohan mä edes toimia kun kukaan ei tule jalkojen päälle istumaan just sillon kun koitan saaha kenkiä pois jaloista.
Mä mietin et mitenhän se Olga pärjää ilman mua, mut kysymys taitaa todellisuudessa kuulua et kuinka mä pärjään ilman Olgaa. Kumma juttu kun niin rasittava otus on niin iso osa elämää, et ilman sitä on näin orpo olo.

Meidän tuuria

2008-09-28T10:55:00.002+03:00

Aamulla lähettiin pissalenkille joskus seittämän maissa. Kirkolla oli lehtien kerääjä haravoimassa ja mä ajattelin et me Olgan kans väistetään tuohon ajoradan puolelle et ei mennä liian läheltä ohi. Vasemman jalan sain laskettua ihan nätisti pyörätieltä ajoradalle, mutta oikean jalan runnoin siihen pyörätien reunukseen. Lenkki loppu siihen. Sain nilkutettua takasin kotiin ja pakastimessa oli jopa hernepussi josta oli aika mukavasti apua. Päivystykseen soitin, mutta sieltä sanottiin vaan et ei kannata tulla. Tän päivän meinaan pärjätä särkylääkkeillä ja jääpussilla ja huomenna menen heti aamusta sit terveyskeskukseen. Enää toi jalka ei muistuta jalkapalloa, mutta jo sisällä käveleminen on aika kivuliasta et lenkkeilyt on nyt hetkeksi lenkkeilty. Onneksi Olga pääsee Vantaalle hoitoon ens viikoksi ja mä haen sen sieltä pois ens lauantaina kun pääsen töistä.
Ajattelin putsata Olgalta korvat nyt, niin ei siellä kylässä tarvi muiden sitä hommaa hoitaa. Nätisti Olga anto mun putsat ne korvat et siinä ei ollut mitään erikoista. Mä rupesin vaan siinä samalla kuunteleen et aika omituisesti hengittää toi piski, ihan selvästi se rohisee. Mietin jo et pitääkö lähtä ettimään päivystävän eläinlääkärin numeroo, mut kurkkasin kuitenki koiran suuhun kun se vaikutti siltä et se koittaa niellä jotain. Kurkussa näky puruluuta suikale. Onneksi on noin iso koira niin mun käsi mahtuu kokonaan sen suuhun ja sain siitä limasesta nahankappaleesta kiinni ja vedettyä sen ulos. Sitä oli noin 25cm et ei varmaan tuntunu kivalta kun se oli jumissa kurkussa, mut ei siitä traumoja näyttänyt jäävän kun Olga söi sen suikaleen uudelleen ennen kun kerkesin viedä sen roskiin. Saa nähdä et mitä muuta me vielä tänään ehditään toilailla, kellokin on vasta ykstoista.

Syksy

2008-09-27T18:42:00.005+03:00

Tässäpä pari kuvaa meidän eiliseltä aamulenkiltä. Koko viikon on ollu loistavat kelit, aurinko on paistanu joka päivä ja vettä ei ole tullu tippaakaan. Kun on ollut niin kuivaa niin kaikki maahan tippuneet lehdet on kuivia ja rapisee kivasti kävellessä. Värit on aivan uskomattoman kirkkaat ja puhtaat. Olga nauttii suunnattomasti lehtikasojen kaivelusta ja tuulen lennättämien lehtien jahtaamisesta.

Treenit

2008-09-23T19:52:00.003+03:00

Me koitettiin lähtä treenaamaan rotikkaporukalla tänään. Sain eilen tekstiviestin jossa meitä kysyttiin mukaan ja tokihan me sovittiin aika ja paikka, kun ei töitäkään ollut. Katoin paikan kartasta ja lähettiin hyvissä ajoin matkaan, et jos satun eksymään niin ei kovin paljoa myöhästytä. Me löydettiin oikea parkkis ja alettiin odotteleen muita. Kun ketään ei kuulunu sovittuun aikaan niin rupesin epäileen et josko me sittenkin ollaan väärässä paikassa. Suomi on kännyköiden luvattu maa, jaa niin edelleen, mutta ei se puhelimen omistaminen juurikaan auta, jos se luuri on kotona. Me pidettiin Olgan kans ihan omat tottistreenit siinä väärällä parkkiksella ja hyvin meni, vaikka ei olla leirin jälkeen juuri mitään tehty. Kotia kun päästiin ja sain puhelimen, niin kävi ilmi, et me ei oltu edes kovin kaukana siitä oikeasta parkkiksesta. Seuraavat pari viikkoa mä olen illat töissä, joten me saadaan taas treenailla kahdestaan. Jospa opin tästä ainakin sen et pidän puhelimen aina mukana, kun olen menossa uusiin paikkoihin. Hieman tympäsee, mut tulipa ainakin tottisteltua.

Luksus viikonloppu

2008-09-21T19:33:00.009+03:00

Olgalla on ollu luksus viikonloppu. Eilen me lähettiin heti aamusta lenkille ja lenkkeiltiin miltein kaks tuntia tuolla vanhan öljysataman alueella. Sinne on tehty aika hieno ulkoilualue, se on vielä osin kesken, mutta mukava sinne on silti mennä. Ohjelmaan kuulu muun muassa kahlaamista. Mä en ole ihan varma et saako tolle rannalle viedä koiria, mutta en mä ainakaan nähnyt yhtään koirat kieltävää kylttiä. Jäljistä päätellen siellä oli käynyt myös muita koiria ja uimareita ei näin syyskuussa juurikaan ole, joten tuskin me siinä kahlatessa ketään häirittiin.

Siellä rannalla me nähtiin myös hanhi. Googlasin ja minun mielestä tuo on valkoposkihanki, mutta saattaa se pienellä varauksella olla myös kanadanhanhi. Muut lenkkeiliät ei kiinnittäny moiseen tipuun mitään huomiota, mutta mulle se oli ihan uus tapaus. En ainakaan muista nähneeni tuollasta aijemmin luonnossa. Oulussa hanhet oli harmaan ruskeita perushanhia, eikä tällasia mustavalkosia.

Olga ei edes nähnyt koko lintua vaan katseli ihan omiaan samalla kun mä kuvasin. Oli kuvien ottaminen hieman vaikeaa kun toi otus nyki koko ajan hihnasta, joten piti käskeä piski maahan et saa otokset otettua. Hetki siinä kuvatessa kesti, mut Olga jakso todella nätisti odottaa et milloin mä olen valmis.
Olen jo aikaisemmin maininnut et täällä on ranta johon koirat saa viedä. Tässä siitä todistus ja pinnat Kotkan kaupungille!

Tässä on sit se ranta. Vesi oli kuvan otto hetkellä todella alhaalla, mutta saa tästä nyt kuitenkin selville et koirille on ihan oma hiekkabiitsi olemassa. Noista isommista lohkareista ei ole mitään haittaa, mut pohjassa on pieniä kiviä, et ite siellä ei juuri viitsi kahlailla. Siinä on lenkkipolut ihan vieressä et minä en pitäs Olgaa vapaana siellä, mutta pitkän liinan kans pääsee kyllä tarpeeksi tolskaamaan.

Kotimatkalla käytiin vielä juokseen pieni spurtti koirapuistossa ja sitten suunnattiin kotia. Loppumatkasta Olga kävelikin todella nätisti, kun ei enää jaksanu vetää remmissä.

Toinen juttu mitä mä en ole aikasemmin nähnyt luonnossa, on nämä tyrnimarjat. Olen kyllä syönyt noita, mutta ei Oulussa juurikaan kasva tyrnipensaita. Joissain kivikkoisissa saarissa kuulemma on, mut mä en taas ole käyny niillä. Nämä pensaat on tosin istutettu et edelleen on ne luonnonvaraset tyrnipensaat näkemättä.

Eilen ajettiin myös Vantaalle kun olin päässy pois töistä. Olga odotti autossa kun mä olin kattomassa serkun jääkiekkopeliä ja todella nätisti toi otus odotteli. Aamullinen lenkki vermasti helpotti sitä autossa makaamista. Pelissä meni niin myöhään et illalla me ei tehty enää mitään. Olga tietenki tohelsi jonku verran siinä kun päästiin kyläpaikkaan, mutta aika pian se rauhottu. Tänään ollaan sit käyty pitkä kävelylenkki Vantaalla ja otettu päikkärit siellä, ennen kun ajettiin takasin kotia. Olga on luultavasti saanut yliannostuksen rapsutusta, kun en ole ennen nähnyt sen nukkuvan noin sikeästi.

Tunnustus

2008-09-19T21:49:00.003+03:00

Olgalle on aina ollu hieman epäselvää et saako se nukkua sängyssä vai ei. Kotona ei ole ollu sänkyyn mitään asiaa, mut "mummulassa" Olga on saanu nukkua äitin ja isän välissä. Kotona Olga on hypänny sänkyyn aina kun mä olen lähteny ulos ulko-ovesta, mutta luvan kanssa sinne ei ole päässy. Jonkun kerran mä olen Oulussa herännyt siihen et on vähän turhan ahdasta nukkua ja aina olen ajanu piskin muualle.
Se on muuten ihan oma taiteenlaji kun noin iso koira kiipeää sänkyyn ilman et kukaan huomaa. Kerran esitin nukkuvaa ja Olga näytti et miten se onnistuu. Ensin nostetaan vain toinen etutassu ja sitten odotetaan hetki, varmistetaan etten mä ole heränny. Tätä seuraa toinen etutassu ja taas odotetaan et onko turvallista jatkaa vai ei. Tällä tavalla jatketaan kunnes kaikki tassut (eli koko koira) on sängyssä ja sen jälkeen ei muuta kun varovasti kippuralle jalkopäätyyn. Tässä vaiheessa kun sanoin et ALAS niin koira oli aika nopea.
Mutta tuo ei ollut mikään tunnustus, vaan se et nykyään se piski nukkuu sängyssä ihan luvan kanssa. Yks ilta piti hieman murehtia, et miksi ihmeessä mä olen tänne muuttanu ja mitenköhän töissä alkaa sujumaan ja sillon Olga sai tulla viekkuun yöksi. Sen jälkeen se onkin nukkunu aika monta yötä sängyssä eikä lattialla. Olga tottelee heti jos mä käsken sen alas, mut enää se ei odota et mä nukahdan vaan kiipee viereen jos en kiellä. Kuri siis lipsuu..

Sananen lenkkeilystä

2008-09-18T12:14:00.003+03:00

Minulla on taas kantapäässä sellanen rasitusvamma/murtuma ja käveleminen on aika hankalaa. Lenkillä on kuitenkin käytävä, joten me aamulla käveltiin tuonne rantaan ja nakeltiin palloo koirapuistossa. Sinne tuli vähäksi aikaa 5kk vanha kultanennoutaja ja sen kans Olga peuhas minkä kerkis. Peuhaaminen väsytti Olgaa sen verran et kotimatka olikin jo aika rauhallinen.
Olga on vetäny remmissä aikalailla ton meidän muuton jälkeen. Mun piti jo ostaa sellanen leveämpi puolikuristavapanta kun tuon ketjupannan kans sai pelätä et koiralta lähtee vielä taju kun se vetää vaan vaikka kuinka kuristas. Kotoa lähteissä Olga vetää eniten, mutta se vetäminen vähenee kun päästään syrjemmälle. Kotiin palatessa Olga ei vedä juuri ollenkaan, korkeintaan pyrkii lentävien lehtien perään. Keskusta taitaa olla niin mielenkiintoinen paikka et hyvin levännyt koira ei vaan malta kulkea rauhassa. Koko ajan pyritään kohti parempaa, mutta töitä on vielä aika reilusti jäljellä.

Rokotuksella

2008-09-16T11:51:00.002+03:00

On ollu töissä niin kova kiire nyt pari viikkoa, etten ole oikein ehtinyt kirjoittelemaan. Nyt olen kipeänä ja kotona, niin on aikaa jopa istuskella tässä koneen edessä.
Olgalla oli tänä aamuna aika rokotukselle ja olihan mukava lääkäri. Minä kyselin rotikkaporukalta et mihin eläinlääkäriin kannattaa ottaa yhteyttä ja tätä naista suositeltiin ja ei turhaan. Oulussa Olga on tykännyt lääkärissä käymisestä ja minulle oli tärkeää et sama tahti jatkuu myös täällä Kotkassa. Niitäkin eläinlääkäreitä on jotka arastelevat isoja koiria, mutta tällä naisella on ollut itselläänkin rotikka, joten Olga sai peruuttaa syliin istumaan ja pusutella niin paljon kun halusi.
Keuhkot ja sydän kuunneltiin, silmät ja korvat tarkastetiin, samoin myös hampaat. Hampaista mä olen ollut hieman huolissani jossain vaiheessa, mutta ne oli kuulemma hyvässä kunnossa, eikä hammaskivestä ollut mitään merkkejä. Ei siis tarvitse tulevaisuudessakaan pestä koiruuden purukalustoa.
Silmistä se lääkäri sanoi sen et alaluomet kääntyy aavistuksen verran sisäänpäin ja aiheuttaa rähmimistä, kun luomi ärsyttää silmän pintaa. Olgalla on ollut muutamia aika sinnikkäitä silmätulehduksia ja ne luultavasti johtuvat juurikin noista luomista. Jos Olga ei sairastele silmätulehduksia kovin usein niin ne luomet saa olla sellaset kun on. Jos taas pahoja tulehduksia alkaa olemaan monta kertaa vuodessa, niin silloin noi luomet kuulemma kannattaa leikata, jottei tulehdus muutu krooniseksi.
Vuosi sitten rokotuksen yhteydessä Olga painoi 44,2kg ja nyt koiruus painoi tasan 35kg. Huima on ollut painon pudotus, mutta lääkärin mielestä Olga näytti nyt hyvältä. Keväällä kun kohtu leikattiin pois, Olga painoi noin 38kg. Ainakaan Olgan kohdalla kohdun poisto ei siis ole aiheuttanut painon nousua. Näyttelyssä Olgaa varmaan sanottas liian rimpulaksi, mutta eipä olla nyt näyttelyihin menossa.
Olen muuten huomannut, että täällä Kotkassa ollaan tehty paljon pitempiä lenkkejä kun Oulussa. En tiedä että mistä se johtuu ja onko se vaan uutuuden viehätystä, mutta se on varmaan osaltaan vaikuttanut tuohon muutaman kilon laihtumiseen. Eihän täällä voi koiraa pitää irti missään muualla kun koirapuistoissa, mutta meillä on sellainen aikataulu, että puistot ovat yleensä tyhjiä silloin kun olemme lenkillä. Ollaankin miltein päivittäin käyty lenkkien lomassa nakkaamassa palloa koira-aitauksessa, jotta Olga saa hieman kirmailla ilman remmiä.

Leirillä

2008-09-07T13:21:00.002+03:00

No nyt on toimiva mokkula. Se alkuperänen vekotin oli hävinny postiin matkalla huoltoon ja sain nyt ihan uuden laitteen tilalle. Hetki siinä kesti, mut nyt on kaikki tarvittava netin käytöä varten.

Ensinnä myöhästyneet synttärionnittelut kaikille Finnwappenin B-pennuille. Viime lauantaina tuli 2vuotta täyteen ja Olgan kans me juhlittiin oikein pitkällä lenkillä, kahlailtiin meressä, jahdattiin lehtiä ja leikittiin vähän erään rotikan kans. Olga nautti ja illalla se oli niin kuitti et iltapala piti syödä istuen, kun ei jaksanu enää seistä.

Eilen me oltiin Kymenlaakson alaosaston järjestämällä leirillä. Me keskityttiin Olgan kans tottistelemaan koko päivä ja saatiinki paljon hyviä neuvoja ja vinkkejä. Mukava oli myös tutustua uusiin ihmisiin ja nyt kun ollaan jo tavattu niin kynnys lähteä seuraavalle leirille on paljon pienempi. Treenimotivaatio on nyt korkeammalla kun koskaan ja pitkästä aikaa mulla on selvä suunnitelma et mitä treenataan ja miten.
Tänään oli tarkotus mennä jatkamaan leiriä, mutta Olga on oksentanu koko viime yön, joten katsoin parhaaksi jäädä kotiin. Olga ei lähteny edes aamupissalle kun herättiin, niin miltein koko päivä autossa olis ollu turhan rankkaa. Harmittaa, mutta minkäs teet.
Ei olla aikasemmin treenattukkaan ihan vaan rotikkaporukassa ja eron kyllä huomaa. Kaikki koirathan on yksilöitä ja kahta samanlaista ei löydy, mutta on se kuitenkin ihan eri jos kouluttajalla on itsellään rotikka ja kokemusta rotikoista, kun se et hänellä olis joku muu koira. Oulussa meijän toko-ohjaajalla oli kääpiösnautseri ja kokemuksen rotikoista rajottu Olgaan, et ne neuvot ei aina olleet niitä tehokkaimpia. Tykkäsin kyllä siitäkin koulutuksesta, mutta kyllä tämä leiri selvensi paljon juttuja ja käsitteitä.
Haminassa on alaosastolle kenttä varattuna aina keskiviikkosin ja ajattelin et me ajellaan sinne aina kun en ole töissä. Kun ollaan treenailtu lähinnä kaksistaan koko kesä, niin on kiva saada palautetta toisilta. Sitä kehittyykin ihan erillä tavalla kun on muita kattomassa vierestä ja kommentoimassa.
Sitä oppii myös paljon katsomalla muita. Eräs nainen höpötti koiralle koko ajan ja seuratessa hän käytti kolmee tai neljää eri käskyä ja eihän se koira enää edes kuunnellu sitä naista kun oli tottunu siihen et kaikki on ihan turhanpäivästä höpinää. Mä en puhu Olgalle ylimääräsiä treeneissä, mut mä höpötän sille ummet ja lammet lenkkeillessä. Jos Olga koittaa mennä jonku pihaan, niin mä sanon sille että ei sinne saa mennä kun se on naapurin piha ja kaikki ei tykkää koirista. Eihän se koira tuommosta ymmärrä, pelkkä tiukka ei ja matka jatkus paljon nopeampaa. Kyllähän mä olen tienny aina et koirat ei ymmärrä puhetta, mutta en ole ennen tiedostanut puhuvani Olgalle niin paljoa.
Kun treenaa porukassa jossa on kaiken rotusia koiria, niin siellä on vaikea puhua mahdollisista ongelmista joita on oman koiran kanssa. Ainakin minusta tuntui siltä kun meidän ryhmässä oli Olgan lisäksi vain pikkukoiria ja suurin osa ihmisistä arasteli Olgaa. Jos siellä olis sanonu et Olga innostuessaan näykkii ranteita, niin nehän olis juossu kiljuen karkuun. Rotikkaporukassa kun sen sano niin huomas et monilla oli ollu samanlaisia ongelma ja niistä on mahdollista päästä eroon. Muutenkin tuli sellanen olo et ei toi Olga ole ollenkaan niin mahdoton tapaus kun olen luullu.

Mokkula

2008-09-05T11:13:00.003+03:00

Pirkuleen möllykkä on edelleen huollossa ja mun täytyy pärjätä ilman nettiä.
Lauantaina ja sunnuntaina ollaan Olgan kans menossa Virolahdelle leirille. Tarkotus olis tottistella ja opetella jälkeä. Kerron miten meni kun vihdoin saan mokkulan.

Kärpäsiä

2008-08-24T20:09:00.004+03:00

Ajettiin Olgan kans lauantaina aamusta Ainolaan mökkeileen. Aika kummallista ajella mökille kahessa tunnissa kun normaalisti sinne ajetaan koko päivä. Olga puuhas siinä pihassa omia juttujaan ja ei se lenkkiäkään tarvinnut kun on ollu ton muuton jälkeen niin paljon uusia juttuja joita pitää ihmetellä. Edes iltapissalla ei pääse käymään ilman liikennevaloja ja ohi hurahtavia linja-autoja. Asuntoon Olga on jo tottunut, mutta ei vielä kaupungin vilinään.
Mökki alkaa olemaan Olgalle jo tuttu paikka, mutta sinne oli ilmaantunu uusia inhottavia juttuja, nimittäin hirvikärpäsiä. Ei ne koiraa haitannu mitenkään et lähinnä ne oli ihmisistä inhottavia kun niitä meni hiusten sekaan. Jotkun ihmiset ja eläimet voi saada allergisia oireita jos hirvikärpänen imee verta, mut muutoin ne on vaan inhottavia. Ketään ihmistä ei tainnu kärpäset kupata ja jos ne kuppas Olgaa niin se ei edes huomannu. Kyllä mä koitin aina nyppiä ne elukat pois Olgasta, mutta ne on todella nopeita ketkulaisia sukeltamaan karvojen sekaan ja sitten niitä ei tahdo löytää millään.
Jotta ei ötökät loppus kesken niin Olgalta löyty myös punkki. Olgalla oli alku kesästä sellanen apteekista ostettu punkkipanta ja se oli hyvä, mutta se vaihettiin uuteen saman merkkiseen pienen paskassa pyörimis episodin jälkeen. Se uus panta taas syövytti Olgan kaulasta kaiken karvan pois ja panta päätyi roskikseen. Nyt ollaan sit oltu ilman punkkikarkotetta jo miltein kuukaus ja nyt löyty ensimmäinen punkki koirasta. Punkkipihdit mulla oli jääny tietenki kotiin, mutta me saatiin silti punkki päineen kaikkineen irti koirasta. Siihen kohtaan missä se öttiäinen oli, nousi kovahko pahkura, mutta koska koira oli muutoin oma itsensä niin annettiin pahkuran olla rauhassa. Tänään se pahkura oli jo paljon pienempi.
Lisää kuulumisia kun mokkula palaa kotiin.

P.S. Alma Rajatapaus on kotiutunu Kokkolaan

Mokkula

2008-08-21T13:31:00.003+03:00

Ostin mokkulan et saisin kirjotettua tänne juttuja, kun niitä on nyt muutaman päivän aikana kertynyt aika paljon. Mokkula ei kuitenkaan toimi joten se meni huoltoon ja mun pitää pärjätä ilman nettiä. Nyt kirjottelen kirjastosta.

Olga on jo aika kotonaan meijän uudessa asunnossa ja hissiä ei olla käytetty kun kerran. Neiti ihan ite päätti et se mielummin kulkee portaita sekä ylös että alas, kun änkää siihen rymisevään koppiin jossa on liukas lattia. Lenkkeily maastot on aika kivat vaikka asutaankin ihan kaupungin keskustassa. Löydettiin tänään jopa uimaranta jossa oli kyltti et lemmikkien uittaminen sallittu.

Lisää kuulumisia kun mokkula tulee huollosta.

Kotona

2008-08-17T22:06:00.003+03:00

Tai voinkohan mä enää sanoa et kotona kun nukun täällä enää vain yhden yön. Olgaa en ole vielä nähnytkään kun neiti oleilee edelleen äidin ja isän tykönä. Huomenna pakataan muuttoauto ja ajetaan illaksi Kokkolaan et huomenna mä näen myös sen piskin joka on ollu viikon sellaisessa hemmotteluhoidossa jonka rinnalla kaikki turkkilaiset kylpylät ja hieronnat jää toiseksi.
Nyt täytyy lähtä nukkumaan kun huomenna on pitkä päivä. Mä olen myös ihan varma et mä unohdan mun polkupyörän tuonne pihavarastoon.

Alma

2008-08-08T10:58:00.002+03:00

Tultiin Olgan kans Kokkolaan eilen ja heti meitä kiusattiin tämmösillä kauheilla rotan kuvilla. Kuvissa esiintyy Alma Rajatapaus joka kotiutuu tänne äitin ja isän tykö joskus tämän kuun lopulla. Olgan ja Alman ensikohtaaminen saattaa hyvinki venyä ensi jouluun, mutta eiköhän ne tule ihan hyvin toimeen vaikka molemmat tyttöjä ovatkin. Voi olla aika turha yritys saada joulukuusi pysymään pystyssä, kun vauhtia löytyy ihan varmasti. Tämä lehden purija tosin näyttää niin ilkikuriselta tapaukselta, et voi olla ettei siihen kuusen kaatoon tarvita Olgaa ollenkaan.

Onnea vaan pissarumbaan! Toisin eiköhän se onnistu aika mukavasti kun asustaa omakotitalossa, mä sentään kuletin Olgaa kerrostalon kuudennesta kerroksesta pihalle. Kertaakaan ei rappukäytävässä tai hississä vahinko yllättäny, mut oven eteen asvaltille pissattiin monet kerrat.